Skeematerapiaa ympäristöahdistukseen

Ympäristöahdistus on yleistä. Ahdistus on usein epämääräistä pelkoa. Sen takaa voi löytyä omaa avuttomuutta, turvattomuutta tai kestämätöntä epävarmuutta ja pelkoa. Ahdistus voi olla lamauttavaa ja invalidisoivaa. Siihen voi saada apua. Siihen voi myös saada apua itseltä. Oleellista on tunnistaa, mitä ahdistuksen takana on, jotta siihen voi löytää itsestä oikeanlaista apua.

Satu Kaski
PsT, kouluttajapsykoterapeutti (VET), sertifioitu kouluttajatason skeematerapeutti, ISST

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten skeematerapian näkökulmasta ympäristöahdistukseen voi suhtautua ja mikä voisi olla itselle auttavaa. Artikkelissa avaan skeematerapian periaatteita auki yleisellä tasolla ja pyrin kuvaamaan jokaiseen kohtaan teemoja ja asioita, jotka voisivat linkittyä ympäristöahdistukseen. Lopuksi artikkeliin on koottu itseapukeinoja, joita voi käyttää ahdistukseen apuna.

Mistä skeematerapiassa on kyse?

Skeematerapia on alun perin Jeffrey Youngin kehittämä integratiivinen hoitomuoto, jossa yhdistyy muun muassa kognitiivinen, psykodynaaminen ja hahmoterapeuttinen lähestymistapa. Skeematerapian tehokkuutta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu eri mielenterveyden häiriöihin liittyen useampia kokooma- ja meta-analyysiartikkeleita. Yhteenvetona voitaneen todeta, että skeematerapia on varteenotettava, tehokas ja toimiva tapa hoitaa henkisen terveyden ja mielenterveyden ongelmia – myös ahdistusta. Skeematerapiassa peruskäsitteitä ovat ydintarpeet, haitalliset ja myönteiset skeemat sekä moodit, joita meillä kaikilla on.

Ydintarpeet

Ydintarpeita voidaan luokitella eri tavalla. Käytän pohjana niin kutsuttua viiden faktorin mallia, jonka perusteella ydintarpeet luokitellaan viiteen eri kategoriaan tai luokkaan.

1. Ensimmäiseen luokkaan kuuluu turvallisuuteen liittyvät tarpeet eli se, että ihminen kokee olevansa henkisesti ja fyysisesti turvassa. Tällöin on olo, että ”ei ole mitään hätää”. Ilmasto- ja ympäristöahdistukseen liittyen tämä voisi näkyä tunteena, että huolimatta äärimmäisen vakavasta maailman tilanteesta, mikä herättää ahdistusta, myös hyviä asioita tapahtuu, ja itsellä on luottamusta, että asioihin voi vielä vaikuttaa. Turvan tunteeseen kuuluu myös turvan tunne siitä, että kelpaa sellaisena kuin on. Toisin sanoen, on olo siitä, että on ”rakastettu ja arvostettu” sellaisena kuin on. Ympäristöahdistukseen liittyen tämä voisi tarkoittaa sitä, että huolimatta omasta sanoin kuvaamattomasta hädästä, ihminen kokee olevansa tärkeä ja arvokas.

2. Toinen keskeinen tarveluokka keskittyy autonomiaan ja pätevyyden tunteeseen. Toisin sanoen on olo, että osaa ja voi pärjätä. Tällöin ihminen voi luottaa siihen, että pärjää maailmassa ja osaa toimia erilaisissa tilanteissa. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi tarkoittaa sitä, että ihmisellä on olo, että hän voi vaikuttaa omilla teoilla ja valinnoilla, ja toisaalta kykenee myös toimimaan ahdistuksesta huolimatta, ja kokee pärjäävänsä esimerkiksi tilanteissa, joissa ilmastonmuutoksen ei ajatella koskevan Suomea, saati itseä.  

3. Kolmas tärkeä tarveluokka linkittyy rajoihin ja niin sanotusti itsehillintään. Toisin sanoen siihen, mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei ole. Ympäristöahdistukseen liittyen tämä voisi tarkoittaa sitä, että ihminen näkee omien tekojen merkityksen, ei vain suhteessa omaan elämänpiiriin vaan globaalisti. Hän ymmärtää, että päästövähennykset kulutuksen, asumisen ja liikkumisen suhteen koskevat myös itseä ja että itse on osa yhdessä sovittua poliittista ympäristöä, johon voi vaikuttaa.

4. Neljäs tarveluokka liittyy vapauteen ilmaista itseä ja omia tarpeita. Toisin sanoen ihmisellä on uskallus ilmaista oma tunteensa ja se, mitä toivoisi toiselta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että toinen toteuttaisi oman tarpeen, mutta sen voi silti ilmaista. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen uskaltaa ja kokee voivansa avoimesti puhua omasta epävarmuudesta, avuttomuuden ja ahdistuksen tunteesta sekä yhtä lailla kokee, että hänellä on oikeus ilmaista näkemyksensä ilmasto- ja ympäristökysymyksiin liittyen.

5. Viides luokka liittyy spontaaniuteen ja leikkisyyteen, siis siihen, että voimme ja uskallamme toimia ja heittäytyä asioihin. Tällöin säilytämme yhteyden omaan ”lapsipuoleemme”, joka meissä kaikissa on. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi näkyä siten, että huolimatta maailmanlaajuisesta ilmaston lämpenemiseen liittyvästä kriisistä, voi myös heittäytyä yksittäiseen hetkeen nauttimaan siitä, missä sillä hetkellä on.

Skeemat

Mikäli ydintarpeet eivät tule kohdatuksi, toisin sanoen niitä laiminlyödään tai ne sivuutetaan, alkaa meille muodostua kokemuksellisia käsityksiä itsestä eli skeemoja. Skeema on usein suomennettu tunnelukoksi. Skeema on oikeastaan syvä, laaja, pysyvä kehollinen ja emotionaalinen teema tai malli, joka aktivoituu erilaisissa tilanteissa.

Haitallinen skeema on kuin emotionaalinen tsunami. Tällöin ihmiselle tulee tunne, että hän on esimerkiksi ”totaalisen epäonnistunut” tai ” kukaan ei voi rakastaa tällaista ihmistä, jos he tuntisivat minut” tai ”mitä tahansa kauheuksia voi tapahtua ihan milloin tahansa” ja tämän tyyliset ajatukset tuntuvat musertavilta, ikäviltä ja/tai kauheilta.

Yhtä lailla meille on muodostunut myönteisiä skeemoja. Ne auttavat meitä selviämään tilanteissa ja luovat hallinnan tunnetta, turvaa ja luottamusta itseen sekä maailmaan, kuten ”pidän itseäni pätevänä ihmisenä ja osaavana, kun puhutaan suoriutumisesta” tai ” jopa silloin, jos epäonnistun tai teen virheen, en koe, että minun tulisi soimata itseäni” tai ”minun ei tarvitse olla koko ajan huolissaan, asiat menevät etupäässä melko hyvin”.

Jeffrey Youngin mukaan haitallisia skeemoja on 18 ja ne jakautuvat näiden edellä mainitun viiden eri ydintarpeen luokkaan niin, että mikäli ydintarve toistuvasti jää täyttymättä, alkaa meille muodostua näitä haitallisia skeemoja eli niin kutsuttuja tunnelukkoja ja -ansoja.

Moodit

Kun haitalliset skeemat aktivoituvat, ne näkyvät meissä erilaisina tiloina ja käytöksenä. Skeematerapiassa puhutaan moodeista. Skeematerapiassa pyritään hahmottamaan asiakkaan varhaislapsuudessa ja nuoruudessa kohtaamattomat ydintarpeet ja niiden johdosta muodostuneet haitalliset skeemat, jotka tavalla tai toisella saavat aikaan erilaisia moodeja.  Tällaiset haitalliset moodit jaetaan skeematerapiassa niin kutsuttuihin haitallisen vanhemman moodeihin, selviytymismoodeihin ja lapsimoodeihin sekä terveisiin moodeihin.

Haitallisen vanhemman moodi on valikoidusti sisäistetty merkityksellisen auktoriteetin ääni, kuten vanhemman, opettajan tai valmentajan. Se voi olla kritisoiva ja mollaava tai vaativa ja liian tiukille laittava. Ympäristöahdistukseen liittyen se voi vaatia kohtuuttomuuksia, kuten totaalista autokieltoa, vaikka kävelymatkaa kertyisi päivittäin pari tuntia suuntaansa. Tai tällainen haitallinen kriittinen vanhempi -moodi voi syyttää ja mollata niin paljon, että ihminen ei kykene enää tekemään edes järkeviä ympäristöystävällisiä ratkaisuja.

Haitallisen vanhemman moodi aiheuttaa haittaa ihmiselle, kun se aktivoituu, koska se kritisoi ja mollaa tai paineistaa liikaa. Se tekee vääriä tulkintoja todellisuudesta eikä se auta, vaan saa pahimmillaan lamaantumaan entisestään tai uuvuttamaan itsen ”ei-tarkoituksenmukaiseen” toimintaan.

Kun haitalliset skeemat aktivoituvat, jotenkin meidän on niistä selvittävä. Tällöin selviytymiskeinot aktivoituvat; joko auttaen tai niin, että me välttelemme, alistumme tai ylikompensoimme.

Välttely tarkoittaa sanansa mukaisesti jonkin kivuliaan tunteen tai tilanteen välttelyä. Se voi näkyä konkreettisesti niin, että ihminen kieltäytyy menemästä tiettyihin tilanteisiin tai kieltäytyy keskustelemasta tietyistä asioista tai ei halua tietää mistään ahdistusta tuottavasta asiasta, kuten esimerkiksi ilmaston ja ympäristön tilasta. Yhtä lailla se voi näkyä niin kutsuttuna turruttavana toimintana, kuten ähkysyömisenä, juomisena tai uppoutumisella työhön tai harrastukseen liiallisesti. Oleellista on esimerkiksi ympäristöahdistukseen liittyen estää epämiellyttävien tunteiden pintaan pääsy tavalla tai toisella.

Ylikompensaatio tarkoittaa sitä, että ihminen toimii skeeman vastaisesti, toisin sanoen ikään kuin skeeman vastakohta olisi totta. Esimerkiksi häpeän ylikompensointi voisi näkyä ylettömänä esillä olemisena ja käytöksenä, joka näyttäytyy rohkeutena ja sanoisiko häpeämättömyytenä. Tällainen käytös voi näyttää muista ylimieliseltä, manipuloivalta tai liian dominoivalta. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi näkyä esimerkiksi oman ylivertaisuuden korostamisena verrattuna muiden ympäristövalintoihin, jolloin oma vajavuuden tai epäonnistumisen kokemus ei nousisi pintaan.

Mukautuminen ja alistuminen tarkoittaa sitä, että ihminen ottaa skeeman todesta. Sen viesti on totta. Tällöin ihminen ikään kuin alistuu kohtaloonsa, vaikka muiden mielestä siihen ei olisi mitään syytä. Esimerkiksi ympäristöahdistukseen liittyen ihminen kokisi olevansa huono ja täysin riippuvainen muiden teoista.

Kohtaamattomat ydintarpeet ja haitalliset skeemat näkyvät haavoittuvassa lapsimoodissa. Se puoli kantaa kaiken yksinäisyyden, pelon, turvattomuuden ja avuttomuuden. Kun se aktivoituu, ihminen ei tiedä, mitä tehdä. Olo voi tuntua todella kurjalta ja lohduttomalta. Tähän puoleen skeematerapiassa keskitytään erityisesti: validoidaan, suhtaudutaan myötätunnolla, korjataan kohtaamattomia ydintarpeita, neuvotaan ja ohjataan sekä laitetaan tarvittaessa rajoja. Tavoitteena on, että haitalliset skeemat eli emotionaaliset tsunamit muuttuisivat. Tätä kutsutaan vanhemmoinniksi. Se on sitä, mitä rakastava vanhempi tekisi omalle lapselleen: lohduttaisi, neuvoisi ja tarvittaessa laittaisi rajoja.

Kohti hyvinvoivaa ihmistä, joka kantaa vastuun

Meissä kaikissa on myös niin kutsutut terveet puolet: tyytyväinen ja onnellinen lapsimoodi sekä terve aikuinen. Tyytyväinen lapsimoodi on aktiivinen silloin, kun olemme yhteydessä itseemme ja tunteemme ja tarpeemme on tyydytetty. Se on se puoli, joka uskaltaa heittäytyä, on iloinen, rento ja tyytyväinen. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi näkyä olona, että tänään on tehty riittävästi. Nyt voi levätä ja olla tyytyväinen, elää hetkessä ja antaa itsensä olla.

Terve aikuinen -moodi on kuin kapteeni laivassa. Se on se puoli, joka osaa kannustaa, tukea ja neuvoa sekä laittaa rajoja ja velvoittaa tekemään asioita, vaikka ei aina huvittaisi tai ei jaksaisi. Kapteeni laivassa näkee ja kokee myrskyt, mutta huolimatta myrskystä, tietää, mitä pitää tehdä. Tunteisiin on yhteys ja ne saa kokea (lapsimoodi). Tunteet eivät kuitenkaan vie mennessään automaattisiin tapoihin (selviytymiskeinoihin). Sisäinen kielteinen puhe (haitalliset vanhemman moodit) ei lamaannuta, vaan siihen osaa suhtautua ja sitä osaa rajoittaa.

Skeematerapiassa pyritään vahvistamaan tervettä aikuista, jotta kapteeni osaisi ohjata laivaa suuntaan, johon aidosti ja oikeasti haluaa mennä. Toisin sanoen, elää elämää, jota haluaa elää. Ympäristöahdistukseen liittyen se voisi näkyä niin, että ihminen pystyy tekemään järkeviä ja tarkoituksenmukaisia valintoja ympäristön suhteen. Hän ei lamaannu, vaikka ajoittain voi tuntua ikävältä. Hän osaa antaa arvoa omille tehdyille ympäristöystävällisille valinnoille. Hän kykenee silti näkemään vallitsevan maailman tilan. Vaikka se herättäisi avuttomuutta ja ahdistusta, hän ei anna näiden tunteiden viedä itseä mennessään. Hän pitää huolta, että lasten ja nuorten ei tarvitsisi olla ahdistuneita maapallon tulevaisuudesta, koska hän aikuisena kantaa vastuun ja huolehtii. Hän ei väheksy osallisuuttaan ilmastokriisissä. Hän kykenee näkemään itsensä osana ympäristöä, mahdollisesta ahdistuksesta huolimatta kantamaan oman vastuunsa ja osoittaa toiminnassaan tahtoa ja halua olla ratkaisemassa ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvää kriisiä.

Ympäristö- ja ilmastoahdistus on yleistä eikä syyttä, kun katsoo vallitsevaa maailman tilannetta. Meillä jokaisella on jonkinlainen suhde ympäristöömme. Osalle ihmisistä ympäristö on kiinteä osa omaa maailmankuvaa. Kun se on niin tärkeä osa itseä ja omaa maailmankuvaa, voi olla hämmentävää ja vaikea ymmärtää niitä, joille asia ei näyttäydy niin oleellisena ja tärkeänä.

Jostain syystä osalle ihmisistä ympäristösuhdetta on vaikeampi hahmottaa kuin esimerkiksi suhdetta omaan kotiin tai työyhteisöön. Ympäristö on ikään kuin etäämpänä ja sen ei katsota koskettavan niin paljon. Ilmiössä on vähän samaa kuin työyhteisössä, jossa on ihmisten välisiä ongelmia: jos ei itse ole ongelman ytimessä, ne eivät koske itseä, vaikka todellisuudessa jokainen on osallinen siihen, miten omassa työyhteisössä voidaan. Näin ajatellen, on oikeastaan vastuun välttelyä sanoa, että asia ei kosketa itseä. Ja toisaalta, vaikka tekisi kuinka aktiivisesti tahansa töitä maapallon pelastumisen suhteen, se voi uuvuttaa ja alkaa ahdistaa, kun huomaa, miten hitaasti asioihin herätään ja miten pieniltä omat aikaansaannokset silti kokonaisuudessa näyttävät.

Vaikka epävarmuus ja ahdistus ovat varsin loogisia ja ymmärrettäviä reaktioita, ympäristöasioiden ei tarvitsisi aiheuttaa lamaannuttavaa henkistä kärsimystä. Siihen on apua tarjolla. Alla on koottu erilaisia itsehoitokeinoja, jotka perustuvat skeematerapiassa hyödynnettyihin menetelmiin. Lienee tärkeä kuitenkin muistaa, että mikäli itsehoitokeinot eivät riitä, kannattaa hakea apua henkisen terveydenhuollon ammattilaisilta.

 

Skeematerapian työkaluja ympäristöahdistukseen

A) Kun ympäristöahdistus lamaannuttaa (selviytymismoodi: mukautuminen/alistuminen)

Kirjoita, mistä tunnistat tämän moodin?
Esim. En saa mitään aikaan, makaan vain sängyssä.

Kirjoita, mikä on omasta mielestäsi tämän moodin alkuperä?Esim. Olen tottunut siihen, että yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa suuriin maailmanlaajuisiin asioihin.

Mitä myönteisiä tai/ja kielteisiä seurauksia ko. moodista on?Esim. myönteistä: Ei ainakaan tunnu enää pahalta.
Kielteistä: En tee asioita, jotka itse asiassa koen tärkeiksi ja jotka toisivat mielihyvää.

Mitä minun siis kannattaa tehdä? Mikä on minulle pitkässä juoksussa parempi ratkaisu (ts. mitä terveen aikuisen moodi auttaisi minua tekemään)?
Esim. Nyt en jää tähän makaamaan. Kuuntelen itseäni ja taidan lähteä luontoon kävelylle.

B) Kun ympäristöahdistus saa välttelemään (selviytymismoodi: välttelevä moodi)

Kirjoita, millainen on tyypillinen tilanne.
Esim. En halua miettiä koko asiaa, vältän kaikkea asiaan liittyvää.

Mikä saa minut toimimaan edellä mainitulla tavalla?
Esim. En kestä ahdistavaa tunnetta enkä ajatuksia, joita ympäristön tilaan liittyy mielessäni.

Kirjoita, mikä on omasta mielestäsi tämän moodin alkuperä.
Esim. En ole tottunut olemaan omien tunteiden kanssa. Meidän perheessämme hankalat asiat on aina ”lakaistu maton alle”.

Kirjoita, mitä oma terve aikuinen moodi eli ”kapteeni laivassa” tekisi.
Esim. Noh, hän ymmärtäisi, että saa tuntua ikävältä. Se on vain tunne. Terve aikuinen lohduttaisi ja sitten auttaisi minua katsomaan, mitä asioita voin nyt tehdä ja mikä tekisi itselleni hyvää.

C) Kun ympäristöahdistus on päällä koko voimallaan (haavoittuva lapsimoodi)

Sulje heti silmäsi ja pohdi, mitä tarvitsisit juuri nyt? Mikä olisi sinulle juuri nyt auttavaa?
Esim. Nyt tarvitsisin lohtua, voisin kääriytyä torkkupeittoon ja juoda lämmintä teetä tai nyt koen itseni yksinäiseksi, voisin soittaa jollekin.

Muistathan, että sinulla on oikeus kokea ja ilmaista tunteita. Mitä tarvitsisit, että voisit olla tunteiden kanssa?
Esim. Voin antaa hengityksen virrata sisään ja ulos. Huomaan, että tunne on epämiellyttävä, mutta voin hetken olla sen kanssa. Tiedän, että minulla on myös keinoja säädellä tunteita, kuten lähtemällä lenkille, soittamalla ystävälle, kuuntelemalla musiikkia, mutta taidan vielä hetken olla tässä.

Jos haitallisen vanhemman moodi alkaa arvostella sinua omasta kokemuksestasi, laita sille raja.
Esim. Mitä minä tässä valitan, häpeäisin. Hetkinen, tuo on mollaava sisäistetty haitallinen vanhempi -moodi – se on ihan väärässä ja tiedän, että se huonontaa oloani entisestään. Sille laitan rajan. Pystyn kyllä. Minulla on oikeus kokea tunteita ja minulla on oikeus myös ilmaista niitä. Minulla on oikeus saada lohtua, turvaa ja arvostusta.

D) Miten vahvistaa terve aikuinen -moodia?

Kun ympäristöahdistus herää, listaa, miten voit olla yhteydessä omaan tunteeseen ilman, että tunne vie mennessään.
Esim. Tiedän, että tämä tunne menee ohi, vaikka se on epämiellyttävä. Tiedän myös, miksi koen tämän näin voimakkaasti. Minussa ei ole mitään vikaa. Voin suhtautua itseeni ja tähän tunteeseen rakastavalla asenteella.
Voisin nyt vaikka kuvitella, miten rakastava vanhempi lohduttaisi pelkäävää lasta. Ansaitsen saman ja sen myös itselleni suon.

Kun ahdistus herää, huomaa, mitkä automaattiset selviytymiskeinot aktivoituvat:
Esim. Huomaan, että mieleni tekisi turruttaa syömällä tämä tunne pois. Se on selviytymiskeinoni hankalaan tunteeseen. Nyt en kuitenkaan enää tarvitse tätä keinoa. Voin olla yhteydessä tunteeseeni ja omiin ydintarpeisiini.

Kun huomaat automaattiset reagointitavat, voit miettiä, mitä oikeasti haluat tehdä – ts. mitä terve aikuinen -moodi eli kapteeni laivassa tekisi.
Esim. Uutisten lukeminen verkkosivuilta laukaisi ahdistuksen. Tuli olo, että olen avuton ja yksin. Se ei kuitenkaan ole totta. Voin lohduttaa itseäni, olla myötätuntoinen itselleni ja päättää, että en vältä asiaa nyt. Itse asiassa ajattelen, että hyvä, kun asiasta uutisoidaan. Voisin miettiä, haluanko viestiä tämän uutisen eteenpäin, vai mikä olisi nyt minulle hyväksi, jotta koen eläväni elämää, jota haluan elää.  

Voit myös miettiä, mitkä asiat auttavat sinua reagoimaan ja selviytymään itsellesi sopivammalla tavalla ympäristöahdistuksesta.
Esim. Minulla on turvapaikkaharjoite, voisin tehdä sen, kun tuntuu hankalalta.
Tai: Minulla on muistutuskortti, jossa lukee minua auttavia asioita.

Voit myös miettiä, miten toivoisit, että joku välittävä ihminen lohduttaisi sinua tai miten itse lohduttaisit ja auttaisit ystävääsi, jota ahdistaa jokin asia? Tai miten mielestäsi kannattaisi lohduttaa jotakuta, jolla on ahdistunut olo?
Esim. Minua auttaisi, jos minua kuunneltaisiin ja minua halattaisiin. Eli voisin puhua ystävälleni ja pyytää häntä halaamaan minua. Tai nyt olen yksin tässä, joten voisin kirjoittaa tai sanella puhelimeen nämä asiat ja sitten kääriytyä huopaan ja kuunnella tai lukea, mitä kirjoitin. Voin sen jälkeen kuulostella, miltä tuntuu ja mitä mielessä liikkuu.

Terve aikuinen moodi eli kapteeni laivassa ohjaa laivaa myrskyistä huolimatta. Voit pohtia, mitkä asiat ympäristöasioihin liittyen ovat itsellesi tärkeitä. Mitä itse voit tehdä listaamiesi asioiden suhteen? Mitkä niistä asioista ovat mielestäsi sinulle nyt hyvää mieltä tuottavia? Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka vaikuttavat sinuun, mutta joiden suhteen huomaat olevasi avuttomampi eli koet, että et voi vaikuttaa? Tutki, mitä sinussa herää ja kirjaa ylös, mitä tämä saa aikaan. Pohdi sitten, mitä kuitenkin aiot tehdä.

Esim. Minulle tärkeää olisi, että kaikki suuret valtiot, kuten USA, Venäjä ja Kiina tekisivät tarvittavat muutokset, jotta maapallo pelastuisi, autoilu vähenisi, metsää ei enää kaadettaisi, turvesuot lopetettaisiin, lihan syönti vähenisi ja vältettäisiin turhaa lentoliikennettä. Huh, tulipa pitkä lista. Itse olen vähentänyt autoilua ja lihan syöntiä. Kansainvälisen politiikan ja poliittisten päätösten suhteen koen avuttomuutta. Huomaan, että ahdistus nousee. Tiedän kyllä miksi. Avuton olo on sietämätön minulle. Lisäksi minua pelottaa. Noh, voin lohduttaa itseäni. Ympäristöasioihin on alettu kiinnittää huomiota. Olen myös itse aktiivinen toimija. Koen, että toimin vastuullisesti ja minulla on ratkaisutahtoa ympäristökysymyksiin. Lisäksi olen saanut läheisiä ihmisiä myös aktivoitumaan asian suhteen. Huomaan, että tämä helpottaa oloani. En jäänyt ahdistuksen vangiksi.

 

Kirjallisuutta ja lähteitä

Arnzt, A. & Jacob, G. (2013): Schema Therapy in Practice. An introductory guide to the schema mode approach. John Wiley and Sons Ltd

Bakos, D. S., Gallo, A. E. & Wainer, R. (2015). Systematic review of the clinical effectiveness of schema therapy. DOI: 10.15761/CBHC.1000104

Roediger, E., Stenvens, B. A. & Brockman, R. (2018). Contextual Schema Therapy. An Integrative approach to personality disorders, emotional dysregulation & interpersonal functioning. Next Harbinger Publication

van Vreeswijk, M., Broersen, J., & Nadort, M. (Eds.). (2012). The Wiley-Blackwell handbook of schema therapy: Theory, research, and practice. Wiley Blackwell.

Suomalaista kirjallisuutta:

Karila, I. & Tuulari, J. (2017). Skeemapsykoterapia käytännössä. Luote OY.

Young, J. et al (2003). Skeematerapia. Edita.