Terveysalan toimijoille

Panu Pihkalan kuva

Panu Pihkala
dosentti, ympäristöteologi ja ympäristötunteiden uraauurtava tutkija

Ympäristöahdistus ja ilmastoahdistus alkavat vasta vähitellen näkyä yleisessä terveydenhoidossa. Tähän on monia syitä. Ensiksi, mielenterveysvaikutukset ovat vasta kasvussa, ja tulevaisuudessa niitä kokevat väkijoukot ovat suurempia. Tällä hetkellä vaikutukset näkyvät vahvimmin ihmisissä, joilla on erilaisia altistavia tekijöitä: esimerkiksi ympäristökysymysten kanssa työskentelevät henkilöt, lapset ja nuoret, mielenterveyden haasteista kärsivät henkilöt ja voimakkaan ympäristöidentiteetin omaavat henkilöt. Suomessakin kasvaa koko ajan niiden ihmisen joukko, jotka ovat kokeneet fyysisiä ilmastokriisin vaikutuksia (kuten myrskyjä, helleaaltoja, vuodenaikojen muutoksia) ja sitä kautta myös mielenterveydelliset vaikutukset kasvavat.

Toinen merkittävä syy sille, että ympäristöahdistus ei vielä näy kovin vahvasti terveydenhoidossa, on julkisen hyväksynnän vajaus. Tutkimuksissa on havaittu, että ympäristöahdistusta kokevat henkilöt tarkkailevat herkällä korvalla sitä, tuntuuko hoitohenkilökunnan jäsen ymmärtävän ilmiötä (esim. Seaman 2016; Rust 2020). Monilla lääkäreillä ja terapeuteilla on ollut taipumusta tulkita ympäristöahdistus toissijaiseksi oireeksi jostain syvemmästä psyykkisestä oireesta. On todennäköistä, että potilaat ja asiakkaat alkavat puhua enemmän ympäristöahdistuksen tunnoistaan, jos ilmiö normalisoituu vielä enemmän ja jos siitä puhumista tuetaan.

Hoitohenkilökunnan jäsen voi siis omalla käytöksellään ja asenteellaan merkittävästi vaikuttaa ympäristöahdistusta kokevien ihmisten tilaan. Tämän vuoksi asiantuntijat ovat luoneet materiaaleja, joiden kautta hoitohenkilökunnan väki voi tarkastella omia asenteitaan. Esimerkiksi Lassloffy & Davis (2018) tarjoavat kysymyksiä oman luontosuhteen ja ympäristönäkemysten tarkasteluun. Olen koonnut tähän eräitä itsereflektion virikkeitä.

Pohdittavaksi:

– Millainen oli oma suhteeni luontoon, kun olin lapsi? Millaisia asenteita ja toimintamalleja aikuiset välittivät minulle?
– Miten luontosuhteeni on muuttunut vuosien myötä?
– Miten suhtaudun lähtökohtaisesti ympäristökysymyksiin? Kuinka vahvasti ne ovat osa identiteettiäni ja päivittäisiä elämäntapojani?
– Miten suhtaudun lähtökohtaisesti ympäristöahdistukseen? Missä määrin pidän sitä itsenäisenä ilmiönä ja missä määrin ajattelen, että se on yleensä yhteydessä muihin psyykkisiin oireisiin?
– Miten suhtaudun ihmisiin, joille ympäristöasiat ovat hyvin tärkeitä? Millaisia signaaleja annan heille?
– Mitä itse tunnen ja ajattelen ympäristöahdistukseen liittyen?

Itsemyötätunto ja työyhteisötason käsittely

Hoitohenkilökunnan jäsenen on oikeutettua tuntea itsemyötätuntoa: ympäristöahdistuksen käsittely on uusi asia ja vaatii opettelua. Aiheelle on vaikea löytää tilaa, koska terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset ja töitä on paljon. Työyhteisöissä voidaan pohtia, millainen työnjako olisi toimiva asian suhteen. On mahdollista hyödyntää sitä, että joku tai jotkut työyhteisön jäsenet erikoistuvat ympäristöahdistuksen kohtaamiseen, mutta tiettyä perustasoa edellytetään jokaiselta. Asiakkaalla on oikeus siihen, että hänen ympäristöahdistuksensa otetaan todesta, riippumatta siitä, millaisia tekijöitä taustalla mahdollisesti on.

Apukysymyksiä ympäristöahdistuksen hahmottamiseen
Ympäristöahdistuksen eri voimakkuusasteiden havainnoinnissa voi käyttää halutessaan apuna tätä hahmotelmaa asteikosta. Tukena voi käyttää myös seuraavia apukysymyksiä:

– Millaisia tunteita henkilö ilmentää ympäristökriisin ja ympäristöahdistuksen suhteen?
Ilmeneekö pelkoa?
Ilmeneekö surua?
Ilmeneekö vihaa?
Onko henkilö itse tietoinen näistä tunteista?
Kuinka voimakkaita ne ovat ja osaako henkilö missä määrin käsitellä niitä?

– Millaisia tarkempia ahdistusoireita ilmenee?
Vaikutuksia unen laatuun?
Keskittymisvaikutuksia?
Muita havaittuja kehollisia vaikutuksia, kuten voimakasta stressiä?
Pakonomaista tarvetta käyttäytyä tietyllä tavalla?
Pelko- tai paniikkikohtauksia?

– Esiintyykö masennusta tai voimakasta alakuloisuutta?

– Millaiset tekijät henkilön itsensä mielestä voimistavat ahdistusta?
Uutiset?
Tietyt sosiaaliset tilanteet?
Tietyt paikat tai luonnonympäristöt?

– Missä määrin henkilö uskoo, että asioihin voi vaikuttaa?

– Liittyykö ympäristöahdistus merkittävästi myös sosiaalisiin suhteisiin? Onko esimerkiksi säröjä suhteissa lähipiirin ihmisiin ympäristökysymysten vuoksi?

– Onko ympäristöahdistus vaikuttanut kykyyn suoriutua arkisista tehtävistä?

– Onko ympäristöahdistus vaikuttanut merkittävästi tulevaisuudenuskoon?
Nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla: onko ympäristöahdistus vaikuttanut ajatuksiin perheen perustamisesta?

– Pitääkö henkilö itse ympäristöahdistustaan normaalina ja ymmärrettävänä reaktiona, vai häpeääkö hän sitä?

– Mitä minussa hoitohenkilökunnan jäsenenä herää, kun kohtaan niitä asioita, joita ympäristöahdistusta kokeva henkilö tuo esiin?
Mitä tunteita minussa herää?
Herääkö minussa kehollisia reaktioita?
Herääkö minussa tarve selittää henkilön tuntemukset nopeasti jollain tietyllä seikalla?

– Millaiset toimintatavat henkilön itsensä mukaan helpottavat voimakkaiden ympäristöahdistuksen tuntemusten kanssa?
Millaiset toimintatavat voisivat tutkimuksen perusteella auttaa juuri tällaisista oireista kärsivää asiakasta? (Usein tämä vaatii pohdintaa tapaamisten välillä.)

Vinkkejä ja lisätietoa

Royal College of Psychiatry, Lontoo, ohjeita ja lisätietoa nuorten ympäristöahdistuksesta:
– Vanhemmille ja hoitohenkilökunnalle:
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/parents-and-young-people/information-for-parents-and-carers/eco-distress—for-parents-and-carers
– Nuorille itselleen:
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/parents-and-young-people/young-people/eco-distress—for-young-people?searchTerms=eco

Tekstissä mainitut lähteet:

Lassloffy, Tracey & Davis, Sean (2018) Nurturing nature: Exploring ecological self-of-the-therapist issues. Journal of Marital and Family Therapy, 45(1), 176-185. doi:10.1111/jmft.12312

Rust, Mary-Jayne (2020) Towards an Ecopsychotherapy. London: Confer Books.

Seaman, Elizabeth B. (2016) Climate change on the therapist’s couch: How mental health clinicians receive and respond to indirect psychological impacts of climate change in the therapeutic setting. Northampton, MA: Smith College for Social Work. https://scholarworks.smith.edu/theses/1736


Julkaistu:

Kategoria:
Artikkelit

Jaa artikkeli:
Facebookissa
Twitterissä