Myötätunto: lempeää viisautta ja voimaa ekokriisissä elämiseen

Myötätunto ei ole luonteenpiirre, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Se on enemmänkin tapa olla tässä maailmassa, ja sitä voi vahvistaa.

Sini Forssell
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeen asiantuntija

kuva: Anni Suikkanen

Eläminen tässä ajassa on monenlaisen kärsimyksen keskellä elämistä. Ihmisyhteisöjen ja planeettamme kriisit tuntuvat vyöryvän päälle tauottomasti. Mietimme planeettamme katoavaa kauneutta, elämän edellytyksensä menettäviä elollisia olentoja ja niitä lukemattomia ihmisiä, jotka jo nyt kärsivät ilmastonmuutoksen takia. Mietimme kenties myös, mitä voisimme tehdä, jotta maailmamme olisi parempi paikka. Toisaalta tehtävä saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Tunnistamme ehkä pohjattoman väsymyksen tai turhuuden tunteen, kiusauksen sulkea silmämme kokonaan ja kovettaa itsemme niin, ettemme välittäisi. Miten voimme elää ja toimia kriisien keskellä, lamaantumatta tai uupumatta?

Meille ihmisille on luontaista huomata lajitoveriemme ja muiden elollisten olentojen hätä ja haluta auttaa jotenkin, toimia tämän lievittämiseksi. Tätä on myötätunto. Myötätunnon määritelmissä yhdistyy kärsimyksen ja epäkohtien huomaaminen, näiden juurisyiden ymmärtäminen, halu vähentää kärsimystä ja toimiminen kärsimyksen vähentämiseksi. Se on aktiivinen prosessi, jossa emme jää tunteen tasolle kiinni, vaan suuntaudumme rakentavaan, mietittyyn toimintaan. Myötätunto on vastaamista siihen hätään, mitä näemme ympärillämme ja myös siihen, mitä tunnemme itsessämme.

Myötätunto ei ole luonteenpiirre, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Se on enemmänkin tapa olla tässä maailmassa, ja sitä voi vahvistaa. Voimme vaalia läsnäolon taitojamme, jotta voimme huomata asioita; toisen asemaan asettumista, joka auttaa meitä ymmärtämään ongelman luonnetta ja oikeita toimia, sekä rohkeutta toimia vilpittömästi paremman maailman puolesta, kiinnittymättä liikaa toiminnan lopputulokseen.

Myötätunto voi virrata meistä muihin,
muista itseemme tai itsemyötätuntona itseämme kohtaan.

Myötätunnolla on eri suuntia ja ulottuvuuksia. Voimme kokea myötätuntoa lähellä ja kaukana olevia kohtaan – itseämme, läheisiämme, tuntemattomia, ja muunlajista luontoa kohtaan. Myötätunto voi virrata meistä muihin, muista itseemme tai itsemyötätuntona itseämme kohtaan. Myötätunto kiinnittää meidät maailmaan ja edustaa mielenmaiseman muutosta yksilökeskeisestä ja yksilön etua ajavasta kokonaisuuksia ja yhteistä etua ajattelevaan suuntaan. Voidaankin ajatella, että ekologinen kriisi on osoitus juuri myötätunnon puutteesta, kun osa ihmiskunnasta on toiminut lyhytnäköisesti tavalla, joka aiheuttaa vakavaa vahinkoa muille ihmisille, muunlajiselle luonnolle ja tuleville sukupolville.

Myötätunto voimavarana muutoksen tekemisessä

Myötätuntoon kuuluva läsnäolo, asioiden tietoinen tarkastelu, herkkyys ja välittäminen herättää meissä huolta maailman ja ympäristön tilasta. Toisaalta myötätunto on voimaantunut, toimintaan suuntautunut olotila, joka elävöittää ja vahvistaa meitä. Myötätunto sanana saattaa herättää mielikuvia passiivisuudesta, liiallisesta pehmeydestä tai vääryyksien sallimisesta, mutta myötätunto päinvastoin voi näyttäytyä hyvinkin tulisena muutostyönä ja elämää puolustavana toimintana. Emme jää vain kokemaan pahaa oloa ja tuntemaan muiden ihmisten ja muunlajisen luonnon hätää, vaan suuntaudumme toimintaan. Myötätunto auttaa meitä toimimaan vaikuttavasti ja myös itsemme kannalta kestävästi.

Myötätuntoon kuuluva läsnäolo auttaa meitä kuuntelemaan paremmin sekä ymmärtämään ihmisiä ja asioita syvällisemmin. Läsnäolo ja pysähtyminen auttaa toimimaan viisaammin; ymmärtämään mikä on paras tapa toimia, sen sijaan että hätiköisimme. Myötätunto auttaa myös välttämään joskus muutostyössä esille nousevaa ”me ja he” -ajattelua, vastakkainasetteluja ja muiden demonisointia. Myötätuntoinen lähestymistapa merkitsee toisen ihmisen näkökulmaan menemistä ja ymmärrykseen pyrkimistä, vaikkei toisen toimintaa hyväksyisikään. Voimme esimerkiksi miettiä, mitkä uskomukset, normit tai ulkoa tulevat paineet tämän toisen toimintaa ohjaavat, ja tällä ymmärryksellä varustettuna pyrkiä hedelmällisempään keskusteluun muutoksesta.

Itsemyötätuntoinen ote tunteisiin ja toimintaan

Tärkeä osa myötätuntoisuutta on myötätunnon ulottaminen itseen eli itsemyötätunto. Ekokriisissä eläminen haastaakin vahvasti myös itsemyötätuntoamme. Monella meistä saattaa olla tunne, että olemme osa ongelmaa yksinkertaisesti siksi, että elämme yhteiskunnassa, joka toimii ekologisesti kestämättömällä tavalla. Saatamme kokea osasyyllisyyttä ja riittämättömyyden tunteita – ettemme tee tarpeeksi tai toimi aina niin ”oikein” kuin haluaisimme.

Itsemyötätunto on läsnäoloa omien vaikeidenkin tunteiden ja ajatusten kanssa ja itseemme suhtautumista samalla ymmärryksellä, ystävällisyydellä ja huolenpidolla kuin suhtautuisimme hyvään ystävään. Itsemyötätuntotutkimuksen edelläkävijä Kristin Neff hahmottaa itsemyötätuntoon kuuluvan lisäksi ymmärryksen yhteisestä ihmisyydestä. Yhteinen ihmisyys liittää meidät osaksi maailmaa ja muistuttaa, että olemme vain ihmisiä: monella tavalla keskeneräisiä ja epätäydellisiä, ja silti arvokkaita.

Itsemyötätunto voi tukea meitä arvojemme mukaan elämisessä ja eettisten periaatteidemme mukaan toimimisessa, omien voimavarojemme mukaan.

Itsemyötätunto voi tukea meitä ekokriisissä elämisessä ja toimimisessa vapauttamalla energiaamme toimintaan ja muutoksen tekemiseen, kukin omista lähtökohdistamme käsin. Se voi auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita ja ajatuksia lempeydellä ja suuntautumaan korjaavaan toimintaan, itsemme soimaamisen ja syyllisyyden tunteisiin juuttumisen sijaan. Itsemyötätunto ei siis tarkoita, ettemme vaatisi itseltämme mitään. Itsemyötätunto päinvastoin voi tukea meitä arvojemme mukaan elämisessä ja eettisten periaatteidemme mukaan toimimisessa, omien voimavarojemme mukaan. Se antaa meille turvallisen tilan kokeilla asioita ja haastaa itseämme. Itsemyötätuntoisina suhtaudumme myös lempeydellä niihin asioihin, joita emme mielestämme tee oikein, yrittäen ymmärtää miksi näin tapahtuu. Voimme miettiä esimerkiksi, mitä tarvitsisimme, jotta jaksaisimme elää ekologisemmin. Tarvitsemmeko vähemmän kiirettä, enemmän lepoa, enemmän tukea ja yhdessä muiden kanssa tekemistä? Itsemyötätunto voi tarkoittaa juuri tällaista omista tarpeista huolehtimista, jotta pystymme toimimaan maailmassa. Se voi tarkoittaa myös rajojen asettamista, ettemme toimi itseämme vastaan tai kestämättömällä tavalla. Kristen Neff käyttää termiä ”fierce self-compassion” tästä itsemyötätunnon tulisemmasta puolesta, joka auttaa meitä huolehtimaan itsestämme ja suojaamaan itseämme.

Myötätunto kasvaa, kun annamme sille huomiota

Myötätunto on asenne, jonka voimme tietoisesti valita ja jota voimme vahvistaa itsessämme. Myötätuntoa voi vahvistaa kiireettömällä läsnäololla, kuuntelemalla ihmisiä ja muunlajista luontoa sekä pienillä teoilla muiden ihmisten ja luonnon hyväksi. Myös itsemyötätuntoa voi harjoittaa tietoisesti, esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla ja vahvistamalla ystävällistä puhetta itselle.

Voimme myös tietoisesti etsiä ympäriltämme esimerkkejä myötätunnosta. Oletko nähnyt tänään jonkun auttavan toista? Oletko nähnyt ympäristötekoja tai urheata aktivismia? Myötätunto leviää yhteisöissämme, kun ilmaisemme sitä, ja kun huomaamme ja annamme toisillemme kiitosta myötätuntoisista teoista.

Esimerkiksi Kristen Neffin self-compassion.org -sivustolta löytyy runsaasti itsemyötätuntoharjoitteita englanniksi, ja Nyyti ry:n Myötätuntoa korkeakouluihin -hankkeessa tuotetussa myötätuntomentoroinnin oppaassa on koottu yhteen runsaasti tietoa myötätunnosta sekä myötätuntoharjoitteita.