Ilmastotunteet ja järjestöt

Miten ilmastonmuutos, ilmastotoimet ja ilmastokeskustelu heijastuvat sosiaali- ja terveysjärjestöihin tunteiden näkökulmasta?

Simo Rissanen
ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä vastaava erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Ilmastonmuutos on muokannut laajasti koko yhteiskuntaamme, ja ekologisen kestävyyden näkökulma ulottuu jokaiselle yhteiskunnan sektorille. Muutos koskettaa myös kansalaisjärjestöjä monesta suunnasta. Osa muutoksista lähtee liikkeelle sisältäpäin jäsenistöstä, jonka joukosta voi löytyä ympäristöasioista perillä oleva aktiivinen henkilö. Joskus ärsyke taas tulee ulkoa, kun esimerkiksi rahoittaja tai tärkeä yhteistyökumppani alkaa korostaa ilmastokestävää toimintaa.

SOSTEssa on tiedostettu ja tunnistettu ilmastoasioiden kasvava merkitys sosiaali- ja terveysalalla, ja vuodesta 2020 organisaatiossamme on työskennellyt kokopäiväinen asiantuntija ilmastonmuutosteemojen parissa. Hieman yli vuoden kestäneen työsuhteen aikana uusia ajatuksia ja oivalluksia syntyy edelleen viikoittain. Samalla olen saanut katsella ilmastokeskustelua niin politiikan, tieteen kuin järjestöjenkin näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa pohdin, miten ilmastonmuutos, ilmastotoimet ja ilmastokeskustelu heijastuvat sosiaali- ja terveysjärjestöihin tunteiden näkökulmasta.

Ilmastonmuutos eriarvoisuusongelmana

Ilmastonmuutoksessa on kyse monimutkaisista ja monitahoisista fysikaalisista ilmiöistä, joiden seuraukset ja vaikutukset muokkaavat maapalloamme sekä sen ilmastoa. Ihmisen merkitys tässä kokonaisuudessa on laajasti tunnistettu, ja muun muassa kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC on todennut ilmaston lämpenemisen olevan ihmisen toiminnasta johtuvaa. Syy nykyiseen kriisiin onkin ennen kaikkea meissä: ihmiskunnan elintavat ovat olleet kestämättömiä.

Ilmastokeskustelussa meistä ja ihmisistä puhuminen on kuitenkin turhan kapea ilmaisu, sillä kaikki eivät istu samassa veneessä. Ilmastonmuutokseen liittyykin paljon eriarvoistavia näkökulmia. Ilmastonmuutokseen liittyvää kolmea epäoikeudenmukaisuusnäkökulmaa (triple injustice) on esittelyt muun muassa Ian Cough kirjassaan Heat, greed and human need. Ensimmäinen näkökulma koskee osuutta nykyiseen ilmastonmuutokseen. Joidenkin valtioiden osuus ilmastopäästöistä on hyvin suuri, ja juuri varakkaimmat maat ovat rakentaneet omaa hyvinvointiaan ekologisen kestävyyden sivuuttaen.

Ilmastonmuutosten vaikutustenkaan osalta emme ole kaikki samalla viivalla. Turvaa ja suojaa voi ostaa rahalla, kuten hankkimalla säänkestävän asunnon, viilennystä helteiden varalle tai vakuutuksia erilaisten vahinkojen varalle. Jos rahaa ei ole, on myös mahdollisuus sopeutua muutoksiin heikompi ja enemmän riippuvainen yhteiskunnan tarjoamasta suojasta. Monet ilmastonmuutoksen kasvattamat terveysriskit kohdentuvat haavoittuviin ryhmiin, kuten vanhuksiin tai perussairaisiin, mikä edellyttää erityistä huomiota siihen, miten yhteiskunta voi varautua turvaamaan näiden ryhmien hyvinvointia.

Kolmas epätasa-arvoisuus liittyy hillintäpolitiikkaan. Kun ilmastotoimien seurauksena esimerkiksi haitallisen kulutuksen hinta kasvaa, kasvaa niiden ahdinko, jotka ovat jo ennestään pienten tulojen varassa. Erilaisten haittaverojen tarkoitus on kannustaa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään ekologisemmaksi. Muutos voi kuitenkin vaatia suuriakin investointeja, ja esimerkiksi energiaremontin teettäminen ei ole jokaiselle kotitaloudelle realistista.

Vaikutukset terveyteen ja yhteiskunnan vakauteen

Ilmastonmuutos koskettaa myös monin muin tavoin sosiaali- ja terveyssektoria. WHO:n mukaan noin joka neljäs kuolema liittyy jollain tapaa epäterveelliseen ympäristöön, ja globaalisti ilmastonmuutos sekä ympäristöhaitat muodostavat terveydellisiä haasteita. Yhteiskuntien perusrakenteita koetellaan, kun esimerkiksi ruokaturva vaarantuu ja erilaiset tartuntataudit sekä sään ääri-ilmiöt koettelevat yhteisöjen ja infrastruktuurin resilienssiä.

Perinteisesti oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia, terveyttä ja heikommassa asemassa olevien etuja puolustavat järjestöt ovat kenties saaneetkin jo huomata, että yhä useampi oman toiminnan edellytyksiin vaikuttava tekijä liittyykin ympäristöasioihin. Tilanne voi olla uusi ja haasteellinenkin, kun mahdollisesti pitkään jatkuneen toiminnan ja työn rinnalle tulee kokonaan uusi elementti, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja helposti hahmotettava. Lopulta työ kääntyy yksilöiden harteille. Järjestöistä puhuttaessa kyse on lopulta aina ihmisistä, oli kyseessä sitten henkilökunta, luottamustoimijat, jäsenistö tai vapaaehtoistoimijat. Voikin siis todeta, että moni järjestötoimija joutuu pohtimaan ilmastoon liittyviä kysymyksiä yhä enemmän tulevien vuosien aikana.

Ilmastokeskustelun haasteita

Muutos organisaatioissa ei koskaan tapahdu ilman kitkaa. Organisaation, tässä tapauksessa järjestön, jäsenten ja toimijoiden tulee mukautua uusiin asioihin, jotka poikkeavat totutusta ja myös mahdollisesti pitkistä perinteistä. Tästä voi syntyä epäilyksiä tai muutosvastarintaa, mutta myös uuttaa intoa ja vahvempaa merkityksellisyyden kokemusta. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä toiminnan päätavoitteet liittyvät esimerkiksi lasten oikeuksien edistämiseen, potilasryhmän edunvalvontaan, vertaistukeen elämän haasteissa tai sosiaali- ja terveyssektorin palvelutuotantoon. Ihmisiä saattaakin olla mukana hyvin erilaisista lähtökohdista ja jäsenistö edustaa laajasti erilaisia arvoja ja asenteita, mikä on myös järjestökentällä vahvuus. Näkemyserojen vuoksi kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä ilmastoon liittyvistä asioita.

Ilmastokeskustelu on historiallisesti ollut polarisoitunutta, ja se jakaa suomalaisia edelleen. Aikoinaan erot liittyivät ilmiön olemassaoloon ja vakavuuteen, ja ilmastonmuutoksesta puhujia pidettiin hysteerisinä alarmisteina useammin kuin nykyään. Nykyisin erot liittyvät yhä enemmän prioriteetteihin ja ratkaisuihin kuin itse ilmiöön, sillä ainakin Suomessa äärimmäinen denialismi, eli ilmastonmuutoksen olemassaolon kieltäminen, on varsin marginaalinen ilmiö. Osa tarjoaa ratkaisuksi koko talousjärjestelmämme uudistamista ja kasvuihanteen kriittistä tarkastelua, kun taas osa luottaa enemmän markkinatalouden keinoihin ratkaista ilmastohaasteet. Näkemysten polarisoituminen saattaa siis aiheuttaa sen, että ilmastoasioiden käsittely voi tuntua riskialttiilta aiheelta.

Järjestöjen merkitys ilmastokeskustelussa

Koska harva haluaa lietsoa kiivasta väittelyä tai eripuraa vapaaehtoistoiminnassa, voi ilmastoasioita kohtaan syntyä varovaisuutta. Saattaakin tuntua helpolta ratkaisulta jättää ne käsittelemättä ja keskittyä muihin kysymyksiin. On hyvä kuitenkin miettiä aihetta myös julkisen keskustelun näkökulmasta. Kenen ääni kuuluu keskustelussa, ja kenen mielikuvilla ilmastokeskustelua käydään? Jos sosiaali- ja terveysalan järjestöt empivät osallistumistaan ilmastokeskusteluun, käyttää (puhe)valtaa silloin joku muu. On paljonkin väliä, kuka muutosta ohjaa ja kenen ehdoilla se tehdään. Päätöksenteko on aina priorisointia, eikä ilmastopolitiikka ole arvoista vapaata.

Oma johtopäätökseni on, että tähän ilmastokeskusteluun on parempi osallistua kuin jäädä siitä pois. Keskustelu ja päätöksenteko eivät ole muuttumattomia, vaan jokainen toimija ja keskustelija muovaa kokonaisuutta uuteen suuntaan. Vaikeudet ja haasteet eivät kuitenkaan katoa pelkästään parasta toivomalla, vaan osallistuminen ilmastokeskusteluun ja ilmastovaikuttaminen on syytä tehdä fiksusti ja harkiten. Miten järjestöissä siis voisi edistää ilmastotyötä toivoa herättävästi ja positiivisesti?

Ilmastotyön edistäminen järjestössä

Riippumatta siitä, mitä mieltä siitä ollaan, linkittyy ilmastokriisi hyvin laajasti suomalaiseenkin sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Uskonkin, että ennemmin tai myöhemmin yhä useampi löytää sosiaali- ja terveysjärjestön kokous- tai työpöydältään ilmasto- ja ympäristöaiheisia ongelmia. Moni on tietenkin jo tarttunut näihin, ja sosiaali- ja terveysjärjestöistä löytyy monia aktiivisia ilmastotoimijoita, mistä osoituksena on myös Ympäristöahdistuksen mieli -hanke. Välttämättömyys ei kuitenkaan tarkoita, että ilmastoasioita olisi helppo käsitellä. Siihen voi liittyä monenlaisia tunteita aina epäilyksestä ja ahdistuksesta innostukseen ja intohimoon. Nämä tunteet ovat osa myös järjestötoimintaa. Vaikka kaikkien tunteiden käsittely ja kohtaaminen järjestötoiminnassa voi olla kova vaatimus, on seuraavaksi kuvattuna kolme erilaista näkökulmaa, joilla on mahdollista vahvistaa ilmastonmuutokseen liittyvää keskustelua järjestöissä.

1. Edistä järkevää faktapohjaista keskustelua

Ilmastokeskustelussa näkee monenlaisia väitteitä, mielipiteitä ja ajatuksia. Yksi esimerkki on tieteen sisäinen erimielisyys ja epävarmuus, jota ajoittain nostetaan esiin. Erimielisyys esimerkiksi ihmisen roolista on lopulta kuitenkin hyvin marginaalista, sillä käytännössä lähes kaikki tutkimukset puoltavat ihmisen toiminnan merkitystä ilmastonmuutoksessa. Monesta ilmastopolitiikkaan liittyvästä aiheesta voi hyvin keskustella ja jopa väitellä, mutta perusfaktojen on syytä olla kunnossa, jotta keskustelu on rakentavaa. Järjestöt tavoittavat laajan joukon suomalaisia, ja siksi on erityisen tärkeää edistää faktapohjaista ilmastokeskustelua myös järjestöjen piirissä.

Fiksua on myös hyödyntää ilmastokeskustelussa tai oman toiminnan suunnittelun tukena aiheen asiantuntijoita. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi ilmastotyötä tekevät kansalaisjärjestöt tai ilmastotutkijat, ja esimerkiksi Helsingin yliopisto tarjoaa kattavan listan ilmasto- ja luontoaiheiden asiantuntijoista.

2. Korosta positiivisia näkökulmia

Toimiva ilmastoviestintä voi sisältää tutkimusten mukaan esimerkiksi toiveikkuutta, huumoria, ratkaisukeskeisyyttä sekä toivon tunteen herättämistä. Tällainen ilmastoviestintä on todennäköisimmin tehokasta, välittää viestin ja kannustaa toimimaan.

Myös apulaisprofessori Annukka Vainio on korostanut, että ilmastoviestinnällä on mahdollista – ja kannattavaa – edistää toivoa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien vuoksi keskustelu siitä linkittyy usein erilaisiin uhkakuviin, mikä voi lietsoa pelkoa. Jos ja kun uhkakuvat herättävät negatiivisia tunteita, voi se vaikuttaa heikentävästi myös ilmastoasioihin suhtautumiseen. Vainio korostaakin Albert Banduran ajatusta minäpystyvyyden ja kollektiivisen pystyvyyden vahvistamisesta, joiden avulla voi edistää myös ilmastotoimia.

Vainio mukailee Banduran jaottelua ja esittää, että positiivisella ilmastoviestinnällä voidaan

1) auttaa ihmisiä tunnistamaan ilmastotekoja, joita he jo nyt tekevät,
2) kertoa tarinoita erilaisista ihmisistä, ryhmistä ja yrityksistä, jotka ovat onnistuneet ilmastoteoissa
3) osoittaa luottamusta ihmisten kyvykkyyteen saavuttaa ilmastotavoitteet ja
4) korostaa ilmastotekojen moninaisia hyötyjä itselle sekä muille uhrautumispuheen sijasta.

Näitä neljää kohtaa voi toteuttaa hyvin monessa sosiaali- ja terveysjärjestössä. Esimerkiksi monet päästöjä vähentävät toimet, kuten kasvispainotteisuuden lisääminen ruokavaliossa tai pyöräilyn ja kävelyn lisääminen autoilun sijaan, ovat lisäksi terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tekoja. Osallistumalla tai kannustamalla ilmastotoimiin voidaan siis myös edistää sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita sekä visioida parempaa tulevaisuutta. Riippumatta siitä, onko kyseessä keskustelutilaisuus omalle porukalle vai laajempi yhteiskunnallinen vaikuttaminen, on positiivisuus ja toivon herättäminen parempi keino kuin synkistely ja uhkakuvien lietsominen.

3. Vahvista toiminnan merkityksellisyyttä

Professori Arto O. Salosen mukaan kestävien valintojen tekeminen lisää tyytyväisyyttä ja kasvattaa merkityksellisyyden tunnetta. Ajatusta voi hahmotella myös järjestöjen tasolle: jos yksilö voi kokea itse ilmastotoimien hyödyt, voisiko sama toimia järjestötoiminnan merkityksellisyyden kasvattamiseksi? Järjestötoiminnalla on historian saatossa voinut muuttaa maailmaa ja kokea olevansa osa positiivista muutosta. Järjestötyötä motivoikin merkityksellisyys, ja se lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia. Myös Mieli ry korostaa toiminnan mahdollisuutta lievittää huolta tulevasta, mihin erilaiset järjestöt voivat tarjota monipuolisia ja mielekkäitä vaihtoehtoja.

Ilmastonmuutosta nimitetään ihmiskunnan suurimmaksi haasteeksi, joka aiheuttaa valtavasti eriarvoisuutta ja terveysuhkia. Toisaalta ilmastonmuutoksen ratkaisemisella voidaan luoda parempi ja kestävämpi yhteiskunta, joka tuottaa myös uudella tapaa hyvinvointia. Näen, että olemalla osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, voivat erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöt toteuttaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä samalla kasvattaa toimijoiden merkityksellisyyden tunnetta. Toimet voivat olla maailmaa muuttavia tai arjen tekoja, oleellista on tunne vaikuttamisesta ja siitä, että omat teot ovat osa isompaa tärkeää tehtävää.