Luontolähtöisiä harjoituksia ympäristötunteiden kohtaamiseen

Blogitekstin kirjoittajat ulkona

Marianne Hulsi ja Johanna Paalanen

Kirjoittajat ovat juuri valmistuneet sosionomi-diakoniopiskelijat, joiden opinnäytetyö käsitteli luontolähtöisten menetelmien merkitystä ympäristötunteiden käsittelyssä.

Opinnäytetyömme liittyi ajankohtaisiin teemoihin kuten luonnon hyvinvointivaikutukset ja ympäristötunteet. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja aiheena oli luontolähtöisen etätyöpajan toteuttaminen osana Ympäristöahdistuksen mieli -hanketta keväällä 2020. Kolme viikkoa kestävässä etätyöpajassa käytettiin luonnossa itsenäisesti toteutettavia Sirpa Arvosen kehittämiä läsnäolo- ja mielikuvaharjoituksia. Teemoina olivat läsnäolon kokeminen aistien kautta, tunteiden kohtaaminen sekä ajatusten rauhoittuminen.

Meitä kiinnostaa, miten luontoympäristö vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin sekä ympäristötunteisiin liittyviin teemoihin. Opinnäytetyössä selvitimme, hyötyivätkö osallistujat etätyöpajassa tehtävistä harjoituksista ja millaisia vaikutuksia niillä oli osallistujien olotilaan. Pohdimme luonnon ja siellä tehtävien harjoitusten merkitystä erityisesti ympäristötunteiden kannalta.

Sitran teettämän tutkimuksen (2019) mukaan ilmastoahdistusta helpottaa tehokkaimmin luonnon hyväksi toimiminen. Toiseksi paras keino on luonnossa liikkuminen. Viime vuosina on tehty lukuisia tutkimuksia luonnon vaikutuksista ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tulokset osoittavat kiistattomasti, että luontoympäristössä oleminen vaikuttaa mm. stressin ja psyykkisen kuormittumisen lieventymiseen, tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn sekä mielialan kohenemiseen.

Etätyöpajasarjasta saadun palautteen perusteella näytti siltä, että luonnossa vietetty aika ja harjoitusten tekeminen vaikutti eniten yleiseen hyvinvointiin ja sitä kautta myös ympäristötunteisiin liittyviin teemoihin. Osallistujien mielestä esimerkiksi läsnäoloon, itsemyötätuntoon ja ajatusten rauhoittumiseen liittyvät harjoitukset olivat erityisen antoisia. Tunteiden kohtaaminen luonnossa koettiin vaikeaksi, mutta samalla hyödylliseksi. Toisaalta luonto palautti myös mieleen lähialueen tuhoutumisesta. Suurimmaksi osaksi kokemukset olivat positiivisia. Luonnossa oleminen ei välttämättä poista ahdistusta, mutta parhaimmillaan asioihin voi rauhallisessa ympäristössä saada uusia näkökulmia. Negatiivissävytteisten uutisten vastapainoksi voi olla virkistävää irrottautua hetkeksi tiedon painosta, keskittyä kokemaan aistien kautta ja muistaa olla kiitollinen jäljellä olevasta luonnosta. Toiveikkaalla mielialalla ihminen on myös toimintakykyisempi kuin lamaantuneena. Panu Pihkalan mukaan (2017) kahden tason näkökyky tarkoittaa ympäristöasioissa huolestuttavien asioiden lisäksi myös hyvien tekojen huomaamista.

Luonnossa vietetty aika voisi olla yksi keino kanavoida negatiiviset ympäristötunteet positiivisiksi. Luonnossa oleilu lisää rakkautta luontoa kohtaan, tuo kiitollisuutta siitä mitä jo on sekä toivoa huonojen uutisten keskellä. On tutkittu, että luonnossa liikkuminen on yksi tärkeä keino käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita. Erityisesti ohjattu luontokokemus voi auttaa negatiivisten tunteiden kanavoimista huolenpidon, myötätunnon ja vastuullisuuden kokemuksiksi.


Julkaistu:

Kategoria:
Blogi

Jaa artikkeli:
Facebookissa
Twitterissä