Hankeyhteistyön polku Tunne ry:n näkökulmasta

Lamauttavaan ympäristöahdistukseen liittyy usein kokemus, että on yksin mahdottoman äärellä. Vertaistukea on kuitenkin tarjolla. Tunne ry:n peruskalliona on ollut se, että maailma ei muutu parempaan suuntaan yksin pähkäilemällä, vaan me ihmiset tarvitsemme mahdollisuuksia jakaa kokemuksia, tunteita ja ideoita. Emme ole yksin näiden isojen kysymysten ja kriisien äärellä.

Sanni Saarimäki, hallituksen puheenjohtaja
Taneli Saari, toiminnanjohtaja
Tunne ry

Hyvin pienestäkin voi alkaa syntyä suurta, kun sellaiset yksilöt ja toimijat tulevat yhteen, joilla on jonkinlainen henkilökohtainen syy olla mukana ja edistää yhteisiä tavoitteita – kukin omalla tavallaan. Jostain on lähdettävä liikkeelle silloin, kun se tuntuu merkitykselliseltä, vaikka tulevaisuus olisikin hämärän peitossa.

Perustamisesta projektiin

Ajatukset erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammatillisen keinovalikoiman hyödyntämisestä ympäristökriisin synnyttämien tunteiden ja ajatusten käsittelyssä johtivat Tunne ry:n perustamiseen kesällä 2018. Siitä lähtien Tunne ry on tarjonnut mahdollisuuksia käsitellä ilmaston- ja ympäristönmuutokseen liittyviä tunteita ja ajatuksia luottamuksellisesti sekä puolueettomasti yksilön taustasta ja suhtautumisesta riippumatta.

Ensimmäiset ympäristötunnetyöpajat ja -koulutukset käynnistyivät lähes heti perustamisen jälkeen. Kysyntää ympäristötunteisiin keskittyvälle toiminnalle tuntui olevan välittömästi, sillä samana syksynä julkaistiin Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n laajaa huomiota herättänyt raportti, joka nosti ilmastonmuutoksen päivittäiseksi otsikoksi uutisissa ja puheenaiheeksi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Pienen ja uunituoreen yhdistyksen näkyvyyteen nähden huomiota kerääntyi kuin itsestään valtakunnan medioita myöten.

Tutkija Panu Pihkala, joka oli toiminut ympäristötunnekentän pioneerina jo useamman vuoden, saattoi Tunne ry:n yhteen MIELI ry:n kanssa alkuvuodesta 2019. Tämä johti usean järjestön yhteiseen hankehakemukseen, joka jätettiin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lle sinä keväänä. Ympäristöahdistuksen mieli -hanke sai kolmivuotisen rahoituksen ja Tunne ry pääsi toteuttamaan täysin tarkoituksensa mukaista toimintaa yhteistyön mukanaan tuomin, leveämmin hartein. Maailma, tai ainakin maa, jossa kenenkään ei tarvitse olla yksin ympäristö- ja ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden ja ajatusten kanssa, oli paljon lähempänä kuin vain vuotta aiemmin yhdistystä perustettaessa oli uskallettu haaveilla.

Kolmikkona läpi poikkeusajan

Hanketta hallinnoinut MIELI ry ja kolmantena toteuttajana toiminut, opiskelijoiden hyvinvointia vuosikymmeniä edistänyt Nyyti ry, toivat mukanaan vankkaa sote-järjestö- ja hankeosaamista sekä verkostoja, joista uudelle tulokkaalle oli valtavasti hyötyä. MIELI ry:n ja Nyyti ry:n rakenteet, hiotut toimintamallit, valtakunnallinen tunnettuus ja kansainvälisetkin kontaktit edesauttoivat Tunne ry:n mukaantuloa kentälle. Vastaavasti Tunne ry:n ympäristötunteiden asiantuntijuus, kokemus niiden parissa tehdystä työstä ja menetelmävalikoima toivat isommille kumppanijärjestöille uutta osaamista.

Hankevuosina 2020–2023 työskentelyä määritti suunnitelmista poiketen globaali koronapandemia. Työpajat, vertaisryhmät ja koulutukset, joita oli hankesuunniteluvaiheessa kaavailtu kasvotusten järjestettäviksi, siirtyivät lennosta etämuotoon. Pandemia pakotti miettimään, miten vertaisuutta ja jakamista voidaan toteuttaa fyysisestä etäisyydestä huolimatta. Verkkopainotteisuus saattoi viedä jotain pois inhimillisistä kohtaamisista ja tunteiden välittymisestä, mutta toisaalta toi mukanaan aitoa valtakunnallisuutta. Yhtäkkiä esimerkiksi helsinkiläiset, oululaiset ja joensuulaiset osallistujat pääsivät jakamaan toisilleen ajatuksiaan ympäristökriisin synnyttämistä tuntemuksista kotisohviltaan.

Kokoeroja ja kehitystä

Haasteita ja kumppaneiden kokoluokkaeroista johtuvaa yhteensovittamistakin ilmeni. Tunne ry:n hyvin matala byrokratia, vapaa kokeilukulttuuri ja monella tapaa vielä määrittelemättömät käytännöt “törmäsivät” vakiintuneempiin toimintatapoihin sekä erilaiseen hallinnon ja päätöksenteon vauhtiin. Yhdistyksemme minimaalinen henkilöstömäärä näkyi vastaavasti yhteistyökumppaneille myös esim. talousosaamisemme rajallisuutena. Onneksemme saimme ydinosaamisemme ulkopuolisiin osa-alueisiin jatkuvasti lempeää tukea hankekumppaneiltamme.

Hankevuosien aikana havaittiin ilahduttavaa muutosta ympäristötunteiden kohtaamisen kentällä. Ammattilaisryhmät opettajista nuorisotyöntekijöihin ja terapeuteista lääkäreihin tunnistivat yhä enemmän kohderyhmissään ympäristökriisin mielenterveysvaikutuksia, mikä näkyi koulutuksien ja webinaarien osallistumismäärien kasvuna. Yhteiskunnallisen keskustelun tasolla teema otettiin myös yhä vakavammin, toimittajien yhteydenottoja tuli tasaisesti ja ympäristötunteiden kohtaamisen tärkeyttä esiteltiin sosiaali- ja terveyspolitiikan valtakunnallisia foorumeja myöten.

Yhdessä oppimisen ja kehittymisen vuodet

Ympäristöahdistuksen mieli -hanke antoi Tunne ry:lle paljon. Opimme mitkä toimintamuodot puhuttelivat eniten esimerkiksi ilmastoahdistusta kokevia. Työstentelymallit ja -menetelmät kehittyivät yhteistyössä, valtakunnallinen tunnettuus kasvoi merkittävästi, hankeosaamista karttui kokeneempien kumppaneiden esimerkillä, verkostoituminen eteni vauhdikkaasti ja perustehtävää edistettiin paljon yksin puurtamista vaikuttavammin.

Tunne ry teki hankevuosina itsensä tunnetuksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen kentällä. Olemme kaikesta tästä valtavan kiitollisia! Onnistunut yhteistyöhanke sai myös erittäin onnellisen lopun samojen järjestöjen suunnitteleman uuden kolmevuotisen projektin rahoituspäätöksen muodossa. Jatkossakaan Tunne ry ei siis ole missionsa kanssa yksin, vaan osa edelleen laajenevaa yhteisöä ja verkostoa, jolla on yhteinen suunta.