Viisaus, sivistys ja tunteet ekokriisissä

Ekologinen kriisi haastaa meidät syventämään ajatteluamme. Se vaatii meiltä viisautta. Viisauteen ja sivistykseen voidaan tänä päivänä ajatella kuuluvan ymmärrys siitä, että ihminen on kaikella tapaa riippuvainen luonnosta.

Leena Koivula,
sosiaalipsykologi ja opettaja, VTM, luontojatunteet.fi

Ekososiaalinen sivistys ymmärtää, että luonto asettaa reunaehdot, joiden sisällä meidän ja myös talouden tulee toimia. Lisäksi ekososiaalinen sivistys pitää tärkeänä arvona ihmistenvälisyyttä. Sillä tarkoitetaan ihmisen oikeutta kuulua erilaisiin yhteisöihin ja tulla niissä hyväksytyksi sellaisena kuin on.¹

Toivottavasti kuljemme tulevaisuudessa ekososiaalisen sivistyksen viitoittamaa tietä. Sitä ennen on vain luonnollista, ehkä jopa viisasta, tuntea välillä ahdistusta siitä, miten kohtelemme luontoa ja toisiamme. Viisaus, tunteet ja sivistys ovatkin tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Viisaus ja sen ulottuvuudet

Viisaudessa voidaan nähdä ainakin neljä eri ulottuvuutta, joista yksi on sosiomoraalinen ymmärrys. Keskeinen osa sosiomoraalista ymmärrystä on taito asettua toisten asemaan ja kyky ajatella, mitä laajempia seurauksia teoillamme on.² Sosiomoraalista ymmärrystä on tutkittu fiktiivisten moraalidilemmojen avulla esimerkiksi kysymällä, pitäisikö puolison varastaa parantavaa lääkettä rakkaalleen, jos yksinoikeudella lääkettä myyvä apteekkari ei suostu antamaan maksuaikaa ylihinnoitellulle keksinnölleen. Keskeistä ei ole ollut, mitä vastaaja vastaa, vaan minkälaista argumentointia hän käyttää. Viisas argumentointi voi perustua esimerkiksi sellaisiin arvoihin, kuten elämä ja vapaus. Moraalikäsityksen kehittyneisyys, eli oikeudenmukaisuus, on opeteltavissa olevaa taitoa. Sitä tarvitaan erityisesti nyt, kun ekokriisi, pandemia ja myös monet muut globaalit ongelmat koskettavat meitä läheltä.

Sosiomoraalinen ymmärrys ei aina ole sama asia kuin hyvyys. Ihminen voi olla hyvä, käyttää elämänsä toimien muiden ihmisten ja luonnon hyväksi, vaikka hänellä ei olisi kognitiivisia valmiuksia artikuloida näkemyksiään erityisen kehittyneesti. Toisaalta kehittynyt moraalikäsitys ei myöskään aina korreloi käyttäytymisen kanssa, koska arkielämässä suuri osa toiminnasta on totunnaista.³ Sosiomoraalinen ymmärrys voi ohjata sivistyneisiin valintoihin, mutta päätöksiin vaikuttavat myös muut tekijät. Toimimme usein siten, mikä meistä tuntuu parhaalta.

Viisauden toinen ulottuvuus on emotionaalinen kypsyys². Sitä voi kuvailla esimerkiksi minuuden eheydeksi. Tällöin tunteet, ajattelu ja toiminta integroituvat sulavasti toisiinsa. Ihminen, joka on tasapainoisesti kosketuksissa tunteisiinsa, pyrkii yleensä harmoniseen elämään ympäristön kanssa. Hän ei välinpitämättömästi tai kohtuuttomasti vahingoita muita, olipa kyse toisista ihmisistä tai muista elävistä olennoista. Yksi merkki tunne-elämän sirpaleisuudesta voikin olla kyvyttömyys myötätuntoon. Professori Värri⁴ peräänkuuluttaa lempeyttä, vastuullisuutta ja kohtuullisuutta. Kyse ei tarvitse olla mistään sen monimutkaisemmasta.

Aivot välittävät meille tunneviestejä, jotka tuntuvat myös kehollisesti. Parhaimmillaan nuo tunneviestit auttavat meitä arvioimaan nopeasti ympäristöämme, tarvittaessa ohjaavat meitä suojaamaan itseämme ja auttavat löytämään yhteyden toisiin. Usein nuo toiset löytyvät itsemme kanssa samanlaisista. Tuttuudentunne vaikuttaa siihen, keitä pidämme miellyttävinä ja keiden kanssa haluamme olla tekemisissä. Toisinaan liiallinen erilaisuuden vieroksuminen voi johtaa katastrofiin, josta sivistys on kaukana. Silloin näkökyky hämärtyy ja toisenlaisia tai toisella tapaa ajattelevia ei nähdä enää persoonallisina yksilöinä, vaan massana. Usein tämä sama ajattelutapa ilmenee myös siinä, miten katsomme muita eläinlajeja. Puhumme tuntevista yksilöistä pelkistäen ruhoina, metsästettävinä eläinkantoina tai ääritapauksissa tuholaisina.

Jollekin voi tulla yllätyksenä tieto, että tuholaiseksi nimitetty rotta osaa asettua toisen yksilön asemaan ja kokea empatiaa. Rottia tutkittaessa on huomattu, että rotta ottaa mieluummin pienen herkkupalan, jos isompi herkkupala tarkoittaa sitä, että rottakaveri jää kokonaan ilman herkkua⁵. Rotat siis valitsevat itselleen pienemmän ruokapalan, jotta kaverikin voi herkutella. Kuinka sivistynyttä on nimittää tuholaiseksi eläintä, joka näin lempeästi on valmis tinkimään omasta hyvästään ilahduttaakseen lajitoveriaan? Vaikka suurin osa rotista haluaa auttaa kaveria, tutkimuksen mukaan rottayksilöissä oli eroja. Oli yksittäisiä rottia, jotka olivat eniten kiinnostuneita omasta edustaan. Rotat ovat yksilöitä, jotka eivät ole toistensa kopioita sen enempää kuin ihmisetkään.

Kun pelko, inho tai muut negatiivisiksi koetut tunteet saavat vallan, niin myrkkypurkit kaivetaan esiin ja sivistyneet toimintamallit unohtuvat. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana eläimellinen tarkoittaa raakaa, julmaa ja petomaista. Sana eläimellinen kuvaakin siten erityisen hyvin juuri meitä ihmiseläimiä ainakin sen perusteella, miten me rottiin ja moniin muihin eläinlajeihin, luontoon ja jopa toisiimme välillä suhtaudumme. Sen perusteella sivistys ei ole jotain, joka erottaisi meidät ihmiset toisista lajeista. Toisinaan näyttää siltä, että ihmiselle isommasta herkkupalasta kieltäytyminen on vaikeampaa kuin rotalle. Edes käynnissä oleva ihmisen aiheuttama lajikato ei näytä horjuttavan käsitystämme siitä, että olisimme ylivoimaisesti sivistynein tai viisain laji maan päällä.

Vaikka toimimmekin välillä typerästi, se ei tee meistä hirviöitä. Epäviisaan toiminnan takaa on usein löydettävissä inhimillisiä tunteita, joista yksi tyypillinen on pelko. Pelko on hankalasti tunnistettava tunne, koska se voi verhoutua esimerkiksi inhoon, vihaan ja ylemmyydentunteeseen. Pelkoa voidaan myös hyödyntää, kun halutaan voimistaa vastakkainasettelua. Kun valtamedia kirjoittaa tappajamajavista ja häirikkösusista, ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa.

Olisikin viisasta soittaa äänekkäästi hälytyskelloja, kun huomaa puhuttavan jostakin ihmisryhmästä tai eläinlajista vaarallisena, likaisena tai itsekkäänä. Syy pelon lietsomiseen on harvoin, jos koskaan, hyvä. Pelkoon pohjautuva toimintamalli lisää vihaa, epävakautta ja syrjintää, ja siten ohjaa kohti sivistymätöntä yhteiskuntaa. Soraäänien tai heikompien hiljentäminen väkivaltaisesti tai julkisesti pilkkaamalla ja leimaten, ei ole osa sivistyneen ihmisen tai yhteiskunnan toimintaa. Silti sitä nähdään mediassa ja somessa päivittäin.

Tunteiden vietävänä

Hyvin harvinaisista aivovaurioista kärsiviä lukuunottamatta on olemassa pelkästään sellaisia ihmisiä, joiden toimintaan ja ajatteluun tunteet vaikuttavat merkittävissä määrin⁶. Tunteiden vaikutus näkyy myös ihmisissä, jotka tapaavat olla hyvin hillittyjä tai älyllistävät asioita äärimmäisyyksiin asti. Heille tunteet voivat olla jotain, jota pyritään kaikin keinoin kontrolloimaan, ja siten tunteet paradoksaalisesti vaikuttavat heissä tiedostamatta erittäin vahvasti ohjaten näennäisesti turvalliseen ja ennakoitavaan elämään.

Aiemmat kokemukset värittävät sitä, miten koemme tunteita. Tunteet muokkaavat toimintaa ja ajattelua myös silloin, kun emme itse sitä huomaa. Epätäydellisessä maailmassa olisi haihattelua tavoitella sellaista minuutta, joka on aina harmoniassa ja tasapainoinen. Erityisesti pelossa tai kylmyydessä kasvaneella voi olla pitkä ja vaativa matka. Toisaalta vaikeat kokemukset voivat myös herkistää muiden kärsimykselle, syventää myötätuntoa ja ymmärrystä maailmasta. Vaikka sivistys näkeekin kauneutta myös rikkinäisyydessä⁷, viisautta on uhriksi heittäytymisen sijaan vahva pyrkimys myötätuntoon ja harmoniaan. Sitä tukee omien vahvuuksien tunnistaminen ja tahto ymmärtää heikkouksiaan, kuten sitä, miksi ei aina onnistu olemaan reilu, lempeä ja empaattinen. Syyllisyyden tunne on osa elämää siinä missä ilo, ylpeys ja onnellisuuskin. Ei tarvitse olla täydellinen.

Ihmiset jakavat omia sisäisiä tunnetilojaan toisille erilaisten tunneilmausten avulla tahattomasti ja tarkoituksellisesti. Tunteita voi lähestyä kollektiivisina ilmauksina, koska ne tarttuvat ihmisestä toiseen ja niillä on tapana voimistua joukossa. Toisinaan tunteet ohjaavat meitä vääriin arvioihin ja sivistymättömään käyttäytymiseen. Joukkoon kuuluessaan ihminen saattaa toimia kevyin perustein epäsosiaalisesti ja aggressiivisesti, sivistymättömästi.

Kun näkee itsensä rehellisesti, on vaikea kokea ylemmyyttä muita kohtaan. Emotionaalisesti viisaalla ei ole tarvetta hakea kuplastaan irtopisteitä pilkkaamalla eri tavoin ajattelevia. Emotionaalinen kypsyys on taitoa säädellä tunnekokemusta ja -ilmaisua siten, että tunteet toimivat rakentavalla tavalla rajapintana yksilön ja yhteisön välillä. Yhteisymmärrystä kasvattavaa vuorovaikutusta tarvitaan erityisesti erilaisuutta kohdattaessa.

Tunteet auttavat arvioimaan, tapahtuuko ympärillä jotain sellaista, johon tulisi puuttua. Ilman myötätuntoa yhteiselämästä ei tulisi mitään. Tunteiden avulla arvioidaan ja tehdään päätöksiä siitä, keiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa ja ketkä kuuluvat niihin, jotka laskemme lähelle. Tunteet kertovat, mistä löydämme turvaa ja missä koemme vaaraa. Tuttuus vetoaa meihin. Arvostamme usein heitä, joilla on samoja ominaisuuksia kuin meillä itsellämme. Riittävän tasapainoinen tunne-elämä edesauttaa itsen kanssa erilaisten kunnioittamista, perustuipa erilaisuus mielipiteeseen, ulkonäköön tai vaikkapa lajiin.

Kolmanneksi viisauteen kuuluu tiedon luonteen sekä tiedon rajojen ymmärtäminen. Käsitykset esimerkiksi siitä, mitä voidaan tietää, kuinka tietoa saadaan, ja miten varmaa tieto on, kehittyvät pitkälle aikuisuuteen saakka.² Silti toisinaan esimerkiksi työelämä ihannoi nuoruutta yli kaiken. Sivistys sen sijaan arvostaa yhtä lailla vanhaa ja kuihtuvaa kuin uutta ja tuoretta⁷. Se ei myöskään tunne kertakäyttökulttuuria, koskipa se sitten luonnonvarojen haaskausta tai ihmistä.

Myös koulutustason kasvaessa tietokäsitys yleensä jalostuu². Koulutuksen arvostamisen sijaan tutkijoita, tiedettä ja yksittäisiä tieteenaloja vähätellään silti joskus hyvinkin typerästi. Sivistyneeseen yhteiskuntaan ja ihmisyyteen kuuluu, että tietoa arvostetaan, ja että sitä käytetään vastuullisesti muiden hyväksi. Tiedon arvostaminen ja sen vastuullinen käyttö ei kuitenkaan kysy ikää tai akateemista tutkintotodistusta. Jos itseään täynnä oleva oppinut käyttää tietoa lähinnä oman edun tavoittelun välineenä, kyse ei ole sivistyksestä. Toisaalta myös kouluja käymätön voi arvostaa tietoa ja pyrkiä käyttämään sitä toisia ihmisiä ja luontoa auttaakseen.

Saatamme tuudittautua ajatukseen, että itsellä tai kanssamme samoin ajattelevilla on kattavin tieto, minkä vuoksi onnistumme aina olemaan oikeassa ja hyvän puolella asiassa kuin asiassa. Ajattelutapa voi olla osoitus katteettomasta itseluottamuksesta. Harkitsemattomasti mielipiteitään muuttava on tuuliviiri, mutta liiallinen varmuus voi kertoa turhasta ylemmyydentunteesta. Viisaus on tietoa ja ominaisuuksia, joissa saamme kehittyä loputtomasti. Välillä on hyvä kysyä itseltään, missä merkittävässä asiassa olen viimeksi korjannut mielipidettäni. Ehkä vielä parempi on valita poliitikko tai joku muu itsessä hankalia tunteita herättävä henkilö, ja yrittää pohtia, mitä tärkeää häneltä tulisi oppia. On vaarallinen ajatus, että vain itsellä ja itsen kanssa samoin ajattelevilla olisi taito tietää, miten elämää on paras elää. Viisauden vastakohta on typeryys. Typeryys on sitä, että ajattelee jo tietävänsä riittävästi, ja on välinpitämätön pohtimaan elämää toisten näkökulmasta. Kun typeryys yhdistyy valtaan, ollaan ongelmissa.

Viimeinen, mutta ei vähiten tärkeä viisauden ulottuvuus on taito toimia fiksusti moraaliin liittyvissä käytännönläheisissä tilanteissa². Tämä edellyttää 1) runsaasti tietoa tosiasioista, 2) sen sisäistämisen, että erilaisista kulttuureista tulevat, eri ikäluokkia edustavat ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat tulkitsevat asioita eri tavoin ja heille ovat tärkeitä eri asiat, 3) ymmärrystä, että ainoastaan päätös ei ole tärkeä, merkityksellisiä ovat myös menettelytavat. Sanelu ja pakottaminen eivät ole viisaita tapoja toimia, vaikka ne joskus saattavat tuntua käteviltä ratkaisuilta. Myös elämän ainaisen epävarmuuden hyväksyminen kuuluu tähän samaan viisauden lajiin.

Joskus kritisoidaan sitä, että koulutuksen ja jatkuvan oppimisen tärkein tarkoitus on valmistaa ihmisiä työhön ja ammattiin sen sijaan, että tavoite olisi sivistää ja tehdä meistä viisaita. Toiset taas sanovat, että työelämä kaipaa osaajia. Ekokriisi, pandemia sekä monet muut sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin syvästi moraalidilemmoja, jotka vaativat meiltä myötätuntoa ja kypsyyttä tunnetasolla. Pelkäksi osaajaksi kasvaminen ei silloin riitä.

Kun etsimme parhaita ratkaisuja aikamme haastavimpiin ongelmiin, meidän on oleellista tunnistaa ajatteluumme sisältyvät heikkoudet ja vahvuudet. Aivoissamme ei ole omia puoliskoja järjelle ja tunteille, aivot toimivat kokonaisuutena⁶. Tunteet ja looginen ajattelu ovat siten väistämättä toisilleen rinnakkaisia, eivät erillisiä prosesseja. Viisaus ja sivistys innostavat syvään ja avaraan ajatteluun, jossa tunteet ja järki toimivat yhteistyössä, eivät toistensa vastapuolina. Viisaat ja vastuulliset ratkaisut aikamme ongelmiin pohjautuvat tiedon lisäksi myötätuntoon sekä elämän ja vapauden kunnioittamiseen. Voi olla, että koettu ympäristöahdistus on yksi reitti löytää tarvittavia ratkaisuja.

Kirjallisuus

¹Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus: Aikuiskasvatustieteellinen Aikakauslehti, 35, s. 4- 15.

²Haste, H., Helkama, K. & Markoulis, D. (1998). Morality, Wisdom and the Life-Span. Teoksessa A. Demetrion, W. Doise & C. van Lieshout (toim.): Life-span developmental psychology. Chichester: Wiley.

³Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2005). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita.

⁴Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

⁵Bartal, Decety & Mason. (2011). Helping a Cagemate in Need: Empathy and Prosocial Behavior in Rats. Science, 334, s. 1427-1430.

⁶Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Helsinki: Tammi.

⁷Skinnari, S. (2011). Kasvu kauneuteen – Onko arvokasvatuksemme metsässä vai pitäisikö sen mennä metsään? T. Jantunen & E. Ojanen (toim.): Sydämen sivistys. Kasvatuksen ytimessä. Helsinki: Aurinko Kustannus.