Tunteet ja ilmastokasvatus koulussa – opettajan pohdintaa

Anna Lehtonen
opettaja, draama- ja ympäristökasvattaja, väitöskirjatutkija

Vaikka olen perehtynyt ilmastokasvatukseen syvällisesti, kirjoittanut ja puhunut asiasta asiantuntijan roolissa ja toiminut opettajana jo lähes 15 vuotta, silti ilmastonmuutoksen käsitteleminen oppilaiden kanssa luokassa tuntuu minusta lähes aina haastavalta. Ylipäänsä ilmastokasvatuksen toteuttaminen ei ole yksinkertaista toteuttaa koulussa, koska koulun arki on niin hektinen, oppitunnit täynnä erilaisia tavoitteita ja toisaalta oppilaiden omia sosiaaliseen tilanteeseen liittyviä pyrkimyksiä ja tavoitteita. Myöskään koulun toimintatavat tai toimintakulttuuri eivät tue ilmastokasvatuksen tai kestävän kehityksen tavoitteita. Ei ole helppoa löytää hyvää tapaa tai hetkeä ilmastotunteille tai ilmastonmuutoksen herättämistä ajatuksista puhumiselle. Helpointa on puhua asiasta sivumennen, kun aihe liittyy muuhun käsiteltävään asiaan. Olenkin pyrkinyt tuomaan ilmastonmuutoksen ja kestävyysaiheet esille mahdollisimman monenlaisissa tilanteissa ja siten luomaan kuvan ilmastonmuutoksesta ilmiönä, joka tulee ottaa huomioon monissa eri tilanteissa ja eri aiheiden yhteydessä.

Kuitenkin opettajana kokemani vastuu siitä, millaiseksi oppilaiden kokemus ilmastonmuutoksesta rakentuu ja aiheen herättämät tunteet, tekevät ilmastokasvatuksesta erityisen vaativa tehtävän. Mitä paremmin tuntee omat tunteensa, sitä luontevampaa on kohdata oppilaiden tunteita ja tuntea empatiaa ja kanssatuntijuutta. Opettajan ja kasvattajan on siksi syytä harjoitella tunnetaitoja ja omien tunteiden tunnistamista. Itse tunnen opettajana huolta ylisuuren tulevaisuus- ja ympäristöhuolen tai pelon siirtämisestä. Toisaalta tunnen suurta vastuuta ottaa aihe esille ja velvollisuutta käsitellä tätä tärkeää ja lasten tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavaa aihetta huolellisesti. Tunnen kuitenkin myös epävarmuutta, milloin ja miten asia tulisi todella ottaa esille.

Tässä kirjoituksessa kerron omista pohdinnoista opettajana tunteista ja ilmastokasvatuksesta. Kerron kokemuksistani, kun olen käsitellyt ilmastonmuutosta tai siihen liittyviä aiheita oppilaitteni kanssa.

Tunnetaidot ja ilmastotunteet koulussa

Kouluissa on viime vuosina huomattu, että tunteilla on merkittävä, usein häiritsevä vaikutus oppimiseen. Siksi kouluissa on ryhdytty opettamaan tunnetaitoja. Opettajana toivoisin oppilaiden tuntevan lähinnä myönteisiä tunteita. Itse koen, että viha, suru ja pelko ovat kaikkein vaikeimmat tunteet koulussa. En halua opettajana aiheuttaa oppilaille tilanteita, joissa he kokevat suoraan voimakkaita esimerkiksi surun tunteita, koska en usko heidän haluavan itkeä koulussa. Koulussa lapset haluavat antaa itsestään mahdollisimman hyvän vaikutelman eikä näyttää heikkouttaan muiden nähdessä.

Kasvatustieteen professorin, aivotutkijan Minna Huotilaisen mukaan hyväksytyksi tulemisen, turvallisuuden ja osallisuuden tunteet ovat oppimisessa ylipäänsä keskeisimpiä. Oppijoiden tulisi siis kokea itsensä hyväksytyksi, oppimistilanteen turvalliseksi, itsensä osallisiksi oppimistilanteessa ja opittavan aiheen olevan merkityksellinen heille itselleen. Myönteiset tunteet yleensä innostavat oppimiseen ja parantavat valmiuksia oppimiseen, luovuuteen, ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Haastavat tunteet taas estävät oppimista, ajattelua ja luovuutta.

“Onko meidän pakko puhua ilmastonmuutoksesta, kun siitä tulee siitä niin paha mieli?!”

Ilmastonmuutos harmillisesti aiheuttaa kuitenkin useimmiten haastavia tunteita. Ilmastonmuutoksen vakavat seuraukset, elämän edellytysten heikkeneminen, eläinten sukupuutto voivat aiheuttaa pelkoa, huolta tai surua. Kun puhutaan ilmastonmuutoksen syistä, osallisuus ongelman aiheuttamiseen herättää todennäköisimmin harmia tai syyllisyyttä ja helposti tarpeen olla ajattelematta tai olevansa osallinen ongelmaa. Lapset kertovat usein ylpeänä hienoista lomamatkoistaan ja uusista tavaroistaan ja vaatteistaan. Ilmastonmuutoksen syyt kyseenalaistavat nämä yleisesti arvostettavat asiat.

“Onko meidän perhe paha, kun me lennetään kesällä Amerikkaan?”, muistan yhden oppilaani kysyneen minulta, kun puhuimme ilmastonmuutoksen syistä. Kun (lento)matkailun ja kuluttamisen ihanteet ovat syvällä kulttuurissamme, niitä on haastavaa kyseenalaistaa. Kasvattajana pyrin välttämään varsinkin tiettyjen elämäntapojen tuomitsemista ja syyllistämistä. Kun oppilaani ovat ilmaisseet voimakasta lentosyyllisyyttä tai -häpeää, olen todennut, että ilmastonmuutosta aiheuttavat monet asiat. Kun täytyy ja haluaa lentää silloin voi myös vaikuttaa monella muullakin tavalla esimerkiksi lihansyöntiä tai ostamista vähentämällä. Lisäksi korostan, että on tärkeää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja yhteisölliseen toimintaan.

Ilmastonmuutoksen syyt ovat monimutkaiset ja ongelmaa onkin hyvä tarkastella laajempana kestävyyshaasteena. Jos ongelma onkin ihmisten henkinen välinpitämättömyys ja vieraantuminen luonnosta ja ettei ymmärretä tekojemme ja suhtautumistapojemme laajempaa vaikutusta? Koulun kestävyysongelman voisi määritellä esimerkiksi yleiseksi välinpitämättömyydeksi, kestämättömiksi käytännöiksi ja ettei epäkohtiin puututa. Ylipäänsä laajempi ympäristökriisi, kestämättömät kulutusvalinnat myös kouluissa ohitetaan helposti. Lisäksi vakava ongelma on, jos lasten luova energia, luontainen empatia ja välittämisen halu tukahdutetaan. Tärkeää on minun mielestäni keskittyä siihen, miten voimme yhdessä tehdä asiat paremmin. Mitä hyvää voimmekaan yhdessä saada aikaan?

Koulu on opetusssuunnitelmankin mukaan hyvä paikka harjoitella vaikuttamista. Nykyiset opetussuunnitelmat velvoittavat antamaan oppilaille mahdollisuuksia harjoitella yhteiskunnallista vaikuttamista koulussa. Kannattaa antaa tilaa oppilaiden luovuudelle, energialle ja luovuudelle. Oppilaiden ideoiden pohjalta voi suunnitella vaikka erilaisia vaikuttamistempauksia, joissa he saavat mahdollisuuden tuntea myönteistä osallisuutta aiheeseen.

Vaikuttamisen tapoja ideoidessa ja suunnitellessa on tärkeää ammentaa oppilaiden ideoista, antaa tilaa heidän kriittisille havainnoille ja luoville ideoille eikä antaa opettajan ideoita kuin tarvittaessa. Parhaimmillaan haastavat tunteet voidaan kanavoida oppimisen ja luovuuden käyttövoimaksi. Kuulluksi tulemisen ja oman toiminnan merkityksellisyyden lisäksi, teot tuovat todellista toivoa. Olisi hyvä myös, jos erilaiset persoonat ja vahvuudet löytäisivät oman mielekkään tapansa osallistua vaikuttamiseen. Parhaimmillaan oppilaslähtöiset ja ryhmissä tehtävät projektit voivat auttaa huomaamaan, mitä hyvää kukin voi voi tuoda yhteisen hyvän edistämiseksi. Olenkin kokenut erityisen tärkeäksi vahvistaa välittämisen kulttuuria tekemällä hyvät ilmastonmuutosta hillitsevät teot näkyviksi. Siksi teimme nuorempien oppilaiden kanssa toivon puun, joka rakentui aina lisää ilmastonmuutoksen kannalta hyvistä teoista. Kun oli syönyt lautasensa tyhjäksi, sai puun ympärille lisätä nurmikkoa. Kun oli säästänyt paperia, sai lisätä puuhun oksia tai lehtiä jne. Olemme myös tehneet koulun juhliin kierrätystaidetta ja kiertotalousaiheisen esityksen, jossa mm. puhuvat eläimet videolla kannustivat säästämään luontoa monenlaisin teoin.

Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli – mikä on tunteiden rooli ilmastokasvatuksen kokonaisuudessa?

Toimiessani ilmastokasvatuksen tutkijana ja asiantuntijana olin mukana kehittämässä kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia (Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell & Lehtonen 2017). Polkupyörämalli havainnollistaa ilmastokasvatuksen eri osa-alueita ja kuinka ilmastokasvatuksen ja oppimisen osa-alueet linkittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden.

Polkupyörämallissa tunteiden osuutta oppimisessa on kuvattu lampulla. Pyöräillessä valo on tärkeä varsinkin pimeällä. Jos ilmastonmuutos ahdistaa liikaa ja elämässä on muutenkin liikaa haasteita, ilman valoa ei voi mennä tai ohjata pyörää eteenpäin. kun ei näe mitään. Valo on ohjaustangon ja rungon kautta yhteydessä pyörään. Pyörän tanko kuvaa tulevaisuusajattelua, millaisena näemme tulevaisuuden, millaista tulevaisuutta tavoitella, mihin suuntaan pyörää pitäisi ohjata. Polkupyörän runko kuvaa identiteettiä, arvoja ja maailmankuvaa, johon kaikki pyörän muut osat kiinnittyvät. Tapamme ajatella maailmaa, oma identiteettimme vaikuttaa ilmastonmuutokseen suhtautumiseen. Tunteet värittävät kokemuksiamme ilmastonmuutoksesta ja itsestämme. Identiteettimme kautta tulkitsemme tunteitamme ja toisaalta tunnekokemukset vaikuttavat identiteettimme.

Tunteet ovat yhteydessä myös kaikkiin muihin polkupyörän osiin. Tieto ilmastonmuutoksesta herättää tunteita ja tunteet vaikuttavat ilmiön ymmärtämiseen, halukkuuteen ja kykyymme ajatella ilmastonmuutosta. Polkupyörän renkaat kuvaavat tietoja ja ajattelun taitoja. Polkupyörän polkimet kuvaavat toimintaa, mitä kaikkea voimme tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.  Olennaista on, saammeko myönteisiä kokemuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä vai vain tietoa ja negatiivisia kokemuksia saastuttajan roolista ja välinpitämättömyydestä vai voimmeko osallistua kestävämmän välittämisen kulttuurin rakentamiseen?

Osallisuuden kokemusten kannalta on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia ilmastovastuullisesta toiminnasta ja vaikuttamisesta. Silloin on mukava istua satulassa, polkea  polkupyörällä kohti vähäpäästöisempää, hiilineutraalia tulevaisuutta. Pyörän satula kuvaa siis osallisuutta ja motivaatiota. On tärkeää kokea oma toiminta merkitykselliseksi ja rooli mielekkääksi, jotta motivoituu toimimaan. Satulassa istumiseen ja pyörän polkemiseen vaikuttaa myös kokemamme esteet, jotka mallissa on kuvattu jarruina. Jos meillä ei ole valoa, tunnetaitoja kohdata pettymyksiä ja sisua jatkaa esteistä huolimatta, matka ei jatku.

Entäs muut pyöräilijät? Ilmastonmuutos ja kestävyyshaaasteet ovat yhteisöllisiä ongelmia ja niihin tarvitaan yhteisöllisiä ratkaisuja. Ilmastotunteet eivät ole meidän omiamme vaan yhteisöllisiä ja yhteisöllisesti ohjattuja. Siksi tunteita kannattaakin käsitellä yhdessä.

Ilmastotunteita alakoululaisten kanssa

“Saako nyt oikeasti kertoa, mikä ärsyttää?”

Ennen kuin käsittelimme varsinaisesti ilmastotunteita 6. luokkalaisten oppilaiden kanssa, puhuimme tunteista ylipäänsä koulussa. Oppilaat nimesivät, että he tuntevat useimmiten koulussa harmistumisen, ärsyyntymisen ja pettymyksen tunteita. Iloa he omien sanojensa mukaan tuntevat lähinnä onnistuessaan esimerkiksi kokeissa. Ajattelen, että oppilailla oli tarve kertoa näistä tunteistaan ja kokemuksistaan. Haastaville ärsyyntymisen tunteille ja yleiselle negatiivisuudelle ei kuitenkaan voi usein eikä kannatakaan antaa liikaa valtaa. Kun haastavat tunteet tulevat kuulluksi, ne yleensä helpottavat. Välillä pidämmekin luokassa valitushetken, jolloin kaikki voivat valittaa tai kertoa, mikä tänään ärsyttää.

On kuitenkin tärkeää hyväksyä ja kunnioittaa kaikkien kokemuksia ja erilaisia tunteita. Tunteet kun eivät ole pysyviä, vaan muuttuvia ja usein voi tuntea monta erilaista tunnetta yhtä aikaa. Onneksi haastavien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja ilmaiseminen usein helpottaa ja syntyy tilaa tuntea muitakin miellyttävämpiä tunteita.

Teimme tunteista puhumisen lisäksi kehollisia tunneharjoitteita. Päätin tehdä tunteita pariharjoituksina, joissa myös peilattiin ja eläydyttiin toisen tunteisiin. Silloin ei tarvinnut olla esillä eikä välttämättä esittää omia tunteitaan tai tuntemuksiaan. Oppilaat toimivat pareittain ja esittivät toisilleen kehon asennoilla tunteita, joita pari matki ja yritti arvata, miltä toisesta tuntuu. Tämän harjoituksen oppilaat kokivat myönteisenä ja hauskana.

Ilmastonmuutos sinänsä ei välttämättä herätä paljoa tunteita ja monet eivät välttämättä ajattele tai halua ajatella sitä paljoakaan. Kun kyselin oppilailtani, mitä he ajattelivat ilmastonmuutoksesta ylipäänsä, he vaikuttivat olevan hämillään eikä paljoa ajatuksia tullut mieleen. Pyysin oppilaita myös kirjaamaan tai piirtämään ajatuksiaan ylös. Ilmaisin, että olen kiinnostunut oppilaiden ajatuksista ja piirustuksista, mutta niitä ei ollut pakko näyttää kenellekään.

Monet oppilaat eivät vaikuttaneet miettineen ilmastonmuutosta paljoa. Oppilaat tarvitsevat tunteita herättäviä virikkeitä, joiden kautta voi omia tuntemuksiaan ja aiempia kokemuksiaan pohdiskella. Katsoimme siksi Greta Thunbergin tunteita herättävän puheen ja keskustelimme siitä. Katsoimme myös videon, jossa Donald Trump puhuu ilmastonmuutoksesta öljynporauksesta Alaskassa. Videoiden katsomisen jälkeen, lähdimme liikkumaan ympäri luokkaa ja tehtävänä oli ensin pohtia ja kertoa vastaantuleville koulukavereille, mitä ajattelivat Greta Thunbergin ja Donald Trumpin puheista.

Olen kokenut, että oppilaat eivät usein halua kertoa omia mielipiteitään ja näyttää oikeasti, miltä heistä tuntuu. Siksi tein myös eläytymisharjoituksen, jossa sai esittää roolissa kuviteltuja mielipiteitä. Kuvittelimme ensin osallistuvamme ilmastomarssiin sekä sen jälkeen Donald Trumpin kannattajien kuviteltuun ilmastonmuutoksen kieltäjien kokoukseen. Juteltuamme ensin, miltä eläytymisharjoitus oli tuntunut oppilaat saivat rauhassa yksin piirtää ja kirjoittaa, millaisia ajatuksia ilmastonmuutos nyt heissä herätti.

Osa oppilaista kirjoitti vain, ettei tule mitään mieleen ja osa ilmaisi, ettei halua ajatella mitään. Kiitin oppilaita kaikista ajatuksista ja en tiedä-kokemuksista. Totesin myös, että on hyvin ymmärrettävää ja yleistä, ettei halua ajatella ilmastonmuutosta eikä sitä pidäkään jatkuvasti ajatella. Useampi oppilas ilmaisi kuitenkin “en tiedä tunteen” jälkeen, että on surullinen tai huolissaan, mutta ei halua ajatella ilmastonmuutosta, mutta haluaa että sille tehdään jotain. Tunneharjoitusten ja oppilaiden erilaisten kokemusten ja ajatusten pohjalta ryhdyimme kokoamaan seuraavanlaista yhteistä räppiä. Räpissä kuvastuu minusta hyvin se, että luokassa saattaa vain naurattaa ja hymyillä, vaikka on puhetta vakavasta asiasta, joka myös tuntuu kurjalta.

1. Ilmastonmuutos on kurja juttu,
vaikka se on meille aika tuttu.
Jos tilannetta ei paranneta,
lopputulos voi olla karmiva.
Päättäjät tilanteesta päättää voivat.
Nyt on keksittävä keinot oivat.
Ilmastonmuutos se raastaa hermoja kuin terävä juustohöylä.

Kertosäe:

En mä tiedä
Hei, en mä tiedä
Oloni on aika tyhjä.
En haluaisi mitään ajatella.
LOL XD – Miksei kukaan mitään tee?
Ilmasto lämpenee ja meret sulaa.
Tärkeistä päätöksistä on pulaa.
Miks lasten täytyy tästä puhua?
Eikö aikuiset voi kantaa vastuuta?
Naurattaa tai surettaa.
En mä tiedä
Hei, en mä tiedä

2. Ilmastonmuutos on sekava asia.
Jotkut ihmiset tekevät parhaansa sen takia.
Tulevaisuus voi tuoda haasteita, meidän on vähennettävä saasteita.
Maapallon ilmasto saattaa muuttua enkä tiedä miten siihen puuttua.
Tilanteet maapallolla huononevat näin,
silti kuljemme sitä päin.
Ilmastonmuutoksesta voi seurata sotia.
Ja sotia ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan.

3. Monet lajit sukupuuton partaalla ovat,
haasteet heillä edessä on kovat.
Jääkarhuillakaan ei oo hyvät olot.
Kaikki kärsii jopa porot.
Etana on harmissaan.
Tiikeri on vihainen,
Koska kohta kuolee sukupuuttoon.
Mato itkee.
Ja minuakin surettaa.

En mä tiedä
En mä tiedä
Hei – en mä tiedä!
Naurattaa tai surettaa.
Ilmastonmuutos huolettaa.
Tehdään jotain yhdessä –
Sinä kyllä tiedät ja yhdessä meillä on ideoita!

Alla myös yhden oppilaan yksi piirustus, jossa on monta pientä piirustusta. Piirustuksessa näkyy kiinnostava piirtämisen ja tuntemisen prosessi. Aluksi vain harmittaa eläinten kärsimys, jota lähestyy huumorin avulla, voi piirtää lopuksi myös itsensä surullisena.