Luonnon toiminnasta ja ihmisen roolista sen osana on hyvä puhua lapsen kanssa ihan pienestä pitäen – ihminenhän on osa luontoa. Luonnonilmiöistä ja muunlajisista eliöistä voi luontevasti jutella vaikka silloin, kun luonnossa liikkuu, tai silloin, kun tekee asioita, jotka vaikuttavat ympäristöön – esimerkiksi kierrättää, kerää roskia tai liikkuu luonnossa. Tämä vahvistaa lapsen luontoyhteyttä, joka myös myöhemmin elämässä tukee hyvää mielenterveyttä.

Ympäristökriisistä, eli ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, voi samaan tapaan puhua sitä mukaa, kun siihen liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia tulee arkisessa toiminnassa vastaan. Jos lapsella herää kysymys, jonka vastaus linkittyy ympäristökriisiin, on siihen hyvä vastata rehellisesti mutta lapsen ikätasoon sovittaen. Yleensä sopiva tapa tai taso löytyy tunnustelemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Lapselta voi kysyä, kuulostiko asia itsestäänselvältä tai oliko se liian monimutkainen.

Se, että lapsen kanssa ei puhu jostain asiasta, ei tarkoita, etteikö hän ajattelisi sitä tai saisi siitä tietoa muualta. Pienetkin lapset havainnoivat aktiivisesti ympäristöään ja näkevät ja kuulevat enemmän kuin ehkä arvaammekaan. He myös aistivat toisten tunteita ja huomaavat muutoksia luonnossa. Lukutaitoinen lapsi myös näkee esimerkiksi uutisotsikoita. 

Siksi lasta ei voi kovin pitkään suojella ympäristökriisiinkään liittyvältä tiedolta. On aina paras, jos lapsi saa käsitellä mitä tahansa hankalaa asiaa turvallisen aikuisen kanssa. Tällöin hänellä on mahdollisuus saada oikeaa tietoa sellaisella tavalla, jonka hän ymmärtää. Lisäksi hän voi esittää kysymyksiä asioista, jotka häntä mietityttävät, ja jakaa tunteita, joita tietoon liittyy. Tämän myötä asian käsittelystä tulee helpompaa.

Jos esimerkiksi ympäristökriisistä ei puhu lapsen kanssa, voi käydä niin, että hänen mielessään muodostuu mielikuvia, väärinkäsityksiä ja pelkoja, jotka eivät pohjaa todellisuuteen. Jos ilmastokriisistä ei ole puhuttu yhdessä, voi lapsi myös mieltää sen jollain tasolla kielletyksi puheenaiheeksi, jonka avaaminen voi hänelle olla vaikea tehtävä. Tällöin hän voi jäädä kysymystensä ja huolensa kanssa yksin.

Ympäristönäkökulmaa voi tuoda esiin jokapäiväisissä tilanteissa. Asioista on hyvä puhua asioina, faktojen ja tieteen näkökulmasta. Uhkakuvia tai omia pelkoja ei kannata nostaa tai korostaa. Monesti keskustelu menee aika luontevasti niin, että lapsen kysymyksiin yrittää antaa faktoihin perustuvia vastauksia, mutta keskusteluun ei itse tuo lisää uusia näkökulmia tai varsinkaan ongelmia tai huolenaiheita.

Jos lapsella herää lisää kysymyksiä tai hän kertoo huolenaiheistaan, tulee nämä ottaa vastaan. On tärkeää, että lapselle tulee olo, että hänet on kuultu. Voit kysyä, mitä hän jo itse tietää, ja kuunnella, mitä hän haluaa tai osaa kertoa.

Keskustelussa on hyvä korostaa, että ympäristökriisin lievittämiseksi tehdään maailmassa paljon työtä, ja haluat itsekin tehdä niin. Ongelmia on, mutta myös uusia ratkaisuja kehitetään koko ajan. On tärkeää, että keskustelusta jää lapselle turvallinen olo. Oman tai muuten läheisen, varsinkin pienen lapsen kanssa voi hyödyntää lempeää, turvallista kosketusta. 

Myös lasten- ja nuortenkirjallisuutta ympäristökriisistä kannattaa hyödyntää. Vinkkejä löytyy esimerkiksi tästä listasta.

Ei haittaa, vaikka et heti tietäisi, miten vastata. Kukaan ei osaa vastata kaikkiin ilmastokysymyksiin. Voit rohkeasti myöntää tämän, ja ehdottaa, että selvitätte vastauksia yhdessä.

Kun haet tietoa netistä, varmista, että käytätte luotettavia lähteitä tiedon hankintaan. Esimerkiksi Euroopan parlamentti on koonnut tietoa ilmastokriisin vaikutuksista Euroopassa, ja Suomen Ympäristöministeriön Ilmastovuosikertomuksessa on ajantasaista tietoa Suomen päästöjen ja ilmastotoimien tilanteesta. Luokanopen ilmasto-opas on alakoulun opettajille tarkoitettu materiaali ilmastoasioiden opettamiseen. Siinä aihetta on sanoitettu lapsille sopivalla tavalla. 

Voit myös jutella muiden vanhempien kanssa ja selvittää, miten he ovat puhuneet jostain tietystä aiheesta lapsen tai nuoren kanssa.

Lapsen huolta tai pelkoa voi olla vaikea kohdata. Yritä kuitenkin pysyä tyynenä, jos vain voit. Se luo tilanteeseen vakautta ja turvaa. Anna hänelle myös tilaa tunteidensa jakamiseen. Tunteiden kohtaaminen ja käsittely on tärkeä taito, joka auttaa lasta tai nuorta sietämään ja säätelemään tunteitaan ja toimimaan hankalissa tilanteissa. Siksi tunteisiin on lupa hetkeksi pysähtyä.

Se, että ympäristöasiat herättävät lapsessa tai nuoressa tunteita, kertoo siitä, että hän välittää ja kantaa huolta yhteisestä tulevaisuudestamme. Kiukkua, vihaa, turhautumista, ahdistusta tai avuttomuuden tunnetta ei tarvitse pelästyä tai käsitellä nopeasti pois – muista ja kerro hänellekin, että on ihan ok tuntea tällaisia tunteita. On ihan tarpeellista, että ihmiset kokevat huolta ja ahdistusta ympäristökriisin edessä: se on vakava asia, jonka ratkaisemiseksi ihmiskunnan täytyy tehdä työtä. Ilmastoahdistus on myös yhteydessä toivoon. Ahdistus ajaa meitä huomaamaan ongelmia, etsimään tietoa, tekemään parempia valintoja ja muuttamaan käyttäytymistämme ja tapojamme.

Muistuta, että ilmastokriisin ratkaiseminen ei ole nuoren tehtävä, eikä hänen yksin tarvitse kantaa tilanteeseen liittyviä tunteita. Sinä olet hänen tukenaan. Kerro myös, että mieli helposti kiinnittyy kielteisiin uutisiin ja ajatuksiin. Niitä ei kuitenkaan tarvitse ajatella koko ajan. Auta häntä etsimään keinoja ahdistuksen ja muiden tunteiden säätelyyn.

Nuoren ilmastoahdistusta käsitellään kaikille avoimessa ja maksuttomassa etävanhempainillassa to 18.9. kello 18–19. Tilaisuuden vetää MIELI Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntijapsykologi Julia Sangervo.

Tilaisuudesta ei tule tallennetta, mutta sen sisältöjä lisätään tähän oppaaseen tapahtuman jälkeen. Ilmoittaudu mukaan vanhempainiltaan tästä.

On tärkeää, että otat aikaa omien ympäristötunteidesi kohtaamiseen ja tuet omaa hyvinvointiasi. Tässä auttaa niin kutsuttu Kolmen T:n malli:

TUNTEET. Anna tilaa omille tunteillesi. Tutkaile ja opettele säätelemään niitä. He tukea muista aikuisista. Vaikeisiin tunteisiin ei ole hyödyllistä jäädä vellomaan, vaan niitä kannattaa opetella säätelemään. Tunteisiin voi vaikuttaa itselle mieluisan toiminnan kautta.

TOIMINTA. Omien arvojen mukainen toiminta yhdessä muiden kanssa auttaa tutkitusti selviytymään ilmastokriisiin liittyvän taakan kanssa. Mieti, mitä voisit tehdä ekokriisin vaikutusten pienentämiseksi. Tämä auttaa vahvistamaan ajatusta siitä, että jokainen voi tehdä oman osansa. Toiminnan kautta voit myös löytää muita samanhenkisiä.

TASAPAINO. Pidä myös huolta levosta ja palautumisesta. Kiinnitä huomiota terveellisiin elämäntapoihin ja arjen rutiineihin. Ota etäisyyttä asioihin, jotka tuottavat lisää ahdistusta. Esimerkiksi uutisten lukemista voi olla hyvä säännöstellä. Tämä ei silti tarkoita, että niiden seuraaminen tulisi lopettaa kokonaan, tai ilmastokriisiin liittyvät faktat voisi sivuuttaa.

Tukea omien ja muiden ympäristötunteiden kohtaamiseen löydät myös Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -verkkokurssilta ja Ilmastoahdistuksen omahoito-ohjelmasta. Materiaalit ovat maksuttomia ja kaikille avoimia, eikä niihin tarvitse kirjautua tai rekisteröityä. Voit tutustua yksittäisiin harjoituksiin tai käydä materiaalin läpi kokonaan.

Tätä ei tarvitse pelätä tai varoa. Tunteiden näyttäminen lapselle tai nuorelle ei ole vaarallista. Voit sanoittaa tätä lapsellesi: ”Huomaan, että nyt mulla nousee tunteet pintaan. Se on merkki siitä, että tämä on mullekin aika iso juttu.” Näin voit näyttää lapselle tai nuorelle mallia siitä, että on sallittua tuntea esimerkiksi suuttumusta, surua tai huolta maailman tilasta. 

Omalla toiminnallasi voit myös näyttää lapselle mallia siitä, miten tunteita voi käsitellä. Voit ottaa pienen aikalisän, hengittää syvään tai esimerkiksi pyytää saada halata lastasi. Voit myös kertoa lapsellesi, mitä itse teet, että pärjäät tunteidesi kanssa. Kerro, että haet tukea muista turvallisista aikuisista, ja tee myös niin.

Nuori saattaa suhtautua ekokriisiin perustavanlaatuisesti eri tavalla kuin sinä, tai sinä voit nuoren näkökulmasta ajatella asioita hyvin eri tavoin kuin hän. Tällöin rakentava keskustelu ja ajatusten vaihto voi olla vaikeaa. Jos hankalia asioita on vaikea käsitellä läheisten kanssa, voi tilanne aiheuttaa vierauden tunnetta – siksi kannattaa aina yrittää ymmärtää toisenkin näkökulmaa. 

Toisen tunteita tai motiiveja ei ole pakko hyväksyä tai allekirjoittaa, mutta niihin voi silti suhtautua uteliaasti ja avoimesti. Kaikesta ei tarvitse eikä voikaan olla täysin samaa mieltä. Siitä huolimatta on mahdollista osoittaa ymmärrystä ja hyväksyntää toisen ajatuksille ja huolenaiheille.

Kokeile keskustelun apuna näitä:

Esitä lisäkysymyksiä, rohkaise puhumaan: ”Kerro lisää. Minua kiinnostaa, miten sinä tämän näet.”

Kerro itselläsi heräävistä ajatuksista: ”Huomaan, että itse olen hahmottanut tämän eri tavalla.”

Hae yhteyttä: ”Mikä on sinulle tärkeää?”

Osoita ymmärrystä: ”Ymmärrän, että tämä asia on tärkeä / ei ole helppo.”

Ole jämäkkä mutta ystävällinen: ”En ole sinua vastaan, mutta olemme eri mieltä.”