Mitä ympäristötunteet ovat?

Ympäristön voi ajatella puhuvan meille kieltä, joka läpäisee kaikki aistimme. On kuitenkin jokaisen päätettävissä, minkälaisia viestejä haluaa tai kykenee vastaanottamaan.

Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ympäristön saastuminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavia globaaleja ilmiöitä. Tunteet syntyvät vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, jolloin myös ympäristö ja luonto herättävät tunteita.

Ympäristötunteet on kattotermi ympäristöön, ilmastoon ja luontoon liittyville tunteille. Ne voidaan kokea miellyttävinä (esim. keväthuuma) tai epämiellyttävinä (esim. ilmastoahdistus), ja ne vaikuttavat käyttäytymiseen, arvoihin ja terveyteen. Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja näihin kytkeytyvät muut ympäristökriisit ovat tieteellisesti todistettuja, eteneviä prosesseja, jotka tulevat lisäämään epävarmuutta sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Näistä syistä on tärkeää tarjota rakentavia tapoja käsitellä niiden yhteydessä syntyviä tunteita ja sitä kautta löytää kanavia ympäristön ja hyvinvoinnin kannalta kestäviin tekoihin.

Ympäristötunteita on laidasta laitaan, myönteisiltä tuntuvista kielteiseltä tuntuviin. Osaa tunteista voi olla vaikea tunnistaa. Ympäristöahdistuksella tarkoitetaan niitä ahdistavia tunteita, jotka kumpuavat merkittävässä määrin ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Ympäristöahdistus ja sen osana ilmastoahdistus kuuluvat ympäristökriisin hyvinvointivaikutuksiin ja ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Lähtökohtaisesti ympäristöahdistus ei ole psyykkinen sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen ja vakavuuteen. Ympäristöahdistus voi kuitenkin uhata yksilön ja yhteisön resilienssiä, ja voi yksilön tasolla pahimmillaan kehittyä mielenterveyden häiriöksi.

Tunteiden tunnistaminen ja niiden näkyväksi tekeminen voivat auttaa omien tunteiden käsittelemisessä. Kun esimerkiksi oma lähiympäristö tai ympäristökriisit herättävät tunteita, tunteiden kanssa voi elää, jos niitä ymmärtää. Ympäristöahdistukseen tarjottava apu liittyy täten myös laajempaan pyrkimykseen vahvistaa ihmisten tunnetaitoja. Ympäristöahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että ihminen löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä toisaalta myös riittävästi toimintamahdollisuuksia ympäristöongelmien ratkomiseksi.