Mutkikkaat ympäristötunteet matkalla minuun

Kuva Sanni Björklundista

Sanni Björklund

Kirjoittaja on viimeistelemässä taipalettaan Lapin yliopistolla yhteiskuntatieteiden maisteriopintojen saralla ja suuntaamassa kiinnostuneena kohti tulevia tuulia sekä niihin liittyviä tunteita.

Kuvankauniita auringonlaskuja ja aaltojen rauhoittavaa liplatusta. Aamun sarastaessa vesileikkejä paikallisten lasten ja rantaviivalle kerääntyneiden roskien kanssa. Paluu matkamuistoihini herättää mielessäni ja kehossani erilaisia tunteita – riemua, kaipuuta, syyllisyyttäkin.

Ulko- ja kotimaan reissuilla olemme saaneet maistiaisia siitä, millaista elämä arkikuplamme ympärillä on. Kohtaamiset ihmisten ja luonnon kanssa ovat avartaneet käsityksiämme, rakentaneet siltoja, herkistäneet elämään hetkessä ja johdattaneet tutustumaan itseemme. Matkat ovat myös herättäneet kysymyksiä. Mitä minulle kuuluu? Minne minä kuulun?

Tällä nykypäivän löytöretkeilyllä on kuitenkin myös nurja puoli. Matkailutoimiala vauhdittaa osaltaan ympäristökriisin syventymistä. Tämän kertomuksen pääosa lankeaa ilmastonmuutokselle, jota muun muassa biodiversiteetin köyhtyminen ja meren muovilautat seuraavat. Mieleenpainuvat matkakokemukset värittyvät siten synkemmin sävyin. Miltä tämä tuntuu nuorista matkailijoista? Lähdin tutkimusmatkalle pro gradun pariin tämä kysymys yhtenä matkakumppaninani.

Lentohäpeää, talvisurua, rantalomariemua ja kotimaa-kiitollisuutta – matkailijoiden kokemien ympäristötunteiden kirjo on laaja. Ympäristöahdistuksen kaltaiset kielteisinä koetut tunteet viestivät niiden kokijan herkkyydestä ja kyvystä tuntea empatiaa luontoa kohtaan. Tasapainottelu ympäristökriisin, rakkaan elämäntavan ja ympäristötunteiden, kuten syyllisyyden välillä voi olla samalla hankalaa ja kuitenkin kovin tuttua meille monelle. Moninaiset ympäristötunteet saavat paikkansa omissa ja yhteisissä kertomuksissamme. Kertomukset paitsi viestivät maailmasta, myös rakentavat sitä. Matkailu taasen muuttaa maailmaa ja sisäisiä maailmojamme.

Tunteilla on voimaa – ne voivat inspiroida uudelleensuuntaamaan kulttuurimme tapoja olla, tapoja nauttia. Ympäristötunteet kannustavat toimimaan oman arvomaailmamme mukaisesti. Luonnonmukaisesti. Matkailuvalinnat, jotka pohjaavat ympäristöempatiaan voisivat lisätä hyvinvointia itsellemme sekä ympärillä olevalle luonnolle, johon myös oma hyvinvointimme kiinnittyy. Millaista tällainen matkailu voisi olla?

Elämyksellisten matkakokemusten jatkuvan metsästyksen sijaan tulevaisuudessa hidastettaisiin käsitykseni mukaan tahtia merkityksellisyyden äärelle. Vastuullisuus ja kestävyys viitoittaisivat yhdessä tulevien reissujen tietä. Löytöretkeily omien ympäristötunteiden ja arvojen mukaisesti loisi mahdollisuuksia. Kenties reissurepussa ei silloin tarvitsisi kantaa valtavaa huolen taakkaa tai matkamuistona kokea lamauttavaa syyllisyyttä. Matkailu voi olla elämyksellistä ja ikimuistoista sekä ympäristöempaattista ja kestävää. Unohtumattomia kokemuksia löytää jo nurkan takaa.

Ehdotan jokaiselle pysähtymistä ympäristötunteiden tunnistamisen, tutustumisen ja tutkimisen pariin – tällainen syyssiivous voi luoda tilaa jollekin uudelle ja erilaiselle. Millaisilla matkoilla tämän tilan täyttäisit? Millaisia matkoja haluaisit myöhemmin muistella?

Toivoa, tunteita ja toimintaa tulevaisuuteen toivottava kirjoittaja opiskelee matkailututkimusta Lapin yliopistossa ja on tehnyt pro gradu -tutkielmansa aiheesta ”Huolta, häpeää ja huolenpitoa – ympäristötunteet nuorten matkailijoiden kerronnallisissa identiteeteissä” yhteistyössä Suomen Akatemian rahoittaman Matkailua lähelle – uusmaterialistinen näkökulma -hankkeen kanssa.

Koko pro gradu on luettavissa täältä.


Julkaistu:

Kategoria:
Blogi

Jaa artikkeli:
Facebookissa
Twitterissä