Ympäristöahdistuksen voimakkuusasteikko

Panu Pihkala
dosentti, ympäristötunteiden tutkija

Tämä on hahmotelma ympäristöahdistuksen voimakkuusasteista. On tarpeen korostaa, että asteikko ei ole diagnoosien perusta. Asteikko voi auttaa tunnistamaan oman kokemuksen ulottuvuuksia. Lisäksi asteikko voi tukea hoitotyötä ja auttavia kohtaamisia sosiaalityössä.

Tällaisten asteikkojen voimakkaimmat asteet viittaavat helposti patologisiin oireisiin. Tämä asteikko perustuu kuitenkin näkemykselle ympäristöahdistuksesta laajana ilmiönä, jonka ilmenemismuodoista suurin osa on ei-patologisia. Asteikon voimakkaimmat asteet kuvaavat silti tiloja, joissa mielenterveydellinen tuki on tarpeen.

Asteikon pohjana on terapeutti ja ympäristöahdistustutkija Caroline Hickmanin neliportainen malli, jonka hän julkaisi joulukuussa 2020. Olen tarkastellut Hickmanin mallia kriittisesti oman monitieteellisen ympäristöahdistus-tutkimukseni valossa ja muokannut mallia jonkin verran. Laajensin asteikon viisiportaiseksi, jotta erot voimakkaan ja erittäin voimakkaan ympäristöahdistuksen välillä tulevat paremmin esiin. Olen tarkentanut muiden ja aiempien mielenterveydellisten haasteiden mahdollista roolia voimakkaissa ympäristöahdistuksen muodoissa. Olen myös lisännyt eko- ja ympäristöpsykologian näkökulmia asteikkoon.

On tärkeää huomata, että asteet voivat vaihdella saman ihmisen elämässä eri aikoina. Hickmanin malli soveltuu parhaiten sellaisiin tilanteisiin, joissa henkilö on ensi kertaa voimakkaasti ympäristökriisin kohtaamisen prosessissa. Tässä näkyy se, että Hickman tutkii ennen kaikkea lasten ja nuorten ilmastoahdistusta. Oma sovellettu asteikkoni pyrkii ottamaan hivenen laajemman näkökulman.

Hickman liitti malliinsa ympäristötoiminnan keskiarvoisen määrän erilaisissa ympäristöahdistuksen vahvuusasteissa. Olen säilyttänyt tämän ulottuvuuden, mutta pidän tärkeänä korostaa, että sen suhteen esiintyy enemmän vaihtelua kuin mitä asteikko antaa ymmärtää. On esimerkiksi ihmisiä, jotka kokevat voimakasta ympäristöahdistusta, mutta eivät silti ole tehneet runsaita elämäntapamuutoksia. Ja toisaalta on ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvin paljon elämäntapamuutoksia, mutta heidän ahdistuksensa voimakkuusaste on mieto tai kohtalainen, koska heidän resilienssinsä ja pystyvyytensä on suuri.

Kuvaan lopuksi sitä, millaisia merkkejä, taitoja ja tavoitetiloja voidaan hahmottaa ympäristöahdistuksen kanssa pärjäämisestä.

Asteikko

Mieto

– silloin tällöin jonkinlaista ympäristöahdistusta
– luottaa kohtalaisen vahvasti siihen, että Toiset (asiantuntijat, päättäjät) voivat ratkaista ongelmat
– lohdutus ja vakuuttelu (reassurance) auttaa selkeästi
– yksilötekojen (esim. ympäristöystävällisten kulutusvalintojen) tekeminen auttaa yleensä vähentämään ahdistusta merkittävästi
– ei vaikuta merkittävästi sosiaalisiin suhteisiin tai luontoympäristöjen kokemiseen

Kohtalainen

– säännöllisesti, esimerkiksi viikoittain, ympäristöahdistuksen tunteita
– mahdollisesti ajoittain vaikutusta unen laatuun
– luottamus siihen, että Toiset voivat ratkaista ongelmat, horjuu
– lohdutus ja vakuuttelu voivat kuitenkin helpottaa, ja sosiaalinen tuki (esim. sopivan ryhmän jäsenyys) auttaa merkittävästi
– yleensä enemmän ympäristöarvoihin liittyviä elämäntapamuutoksia kuin miedossa ympäristöahdistuksessa, mutta pääasiassa kuitenkin vielä noudattaa entisiä elämäntapoja, mistä seuraa kognitiivista dissonanssia
– joitain vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin ja joitain kognitiivisia muutoksia
– luontoympäristöt voivat joskus muistuttaa ympäristöahdistuksesta, mutta pääsääntöisesti niillä on vain elvyttävä rooli

Merkittävä

– päivittäistä tai lähes päivittäistä ympäristöahdistusta tai voimakasta ympäristöhuolta; ilmentymien vahvuusaste vaihtelee
– vaikutuksia unen laatuun ainakin joskus
– jonkin verran epätoivon tuntemuksia
– jonkin verran tietoisuutta siitä, että ympäristöahdistuksen ilmentymät ovat voimistuneet
– luottamus siihen, että Toiset voivat ratkaista ongelmat, on vakavasti horjunut
– tuntee usein olonsa turvattomaksi, mutta etenkin toiminta (eri muodoissaan) auttaa vähentämään ahdistusta
– toisten tarjoama lohdutus ja vakuuttelu saattavat pikemminkin pahentaa kuin helpottaa tilannetta, sillä sellainen tuntuu usein tilanteen vähättelyltä
– yleensä paljon aiempaa vahvempi elämäntapojen ja valintojen muutos ympäristösyistä, esim. lentämisen lopettaminen, jopa ilmastolapsettomuus
– selkeitä kognitiivisia muutoksia
– selkeitä vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin (esimerkiksi omiin vanhempiin tai isovanhempiin) ja nämä vaikutukset aiheuttavat negatiivisia tunteita
– kasvanut sosiaalisen ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden vaara, katkeruuden ja kyynistymisen vaara
– mahdollisesti joskus ahdistuskohtauksia tai voimakasta alakuloisuutta, joka lähenee masennusta; olisi tarve tarkastella sitä, missä määrin aiemmat mielenterveyden ongelmat ja haavoittuvuudet vaikuttavat mahdollisesti oireisiin
– mahdollisesti kohtalaisen voimakasta suuttumusta ja toisten syyttämistä; toinen mahdollisuus on voimakas syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, joista voi seurata joko masennusta tai yrityksiä lievittää niitä jatkuvalla ympäristötoiminnalla
– luontoympäristöt ja media kohdattu luontokuvasto voivat herättää luotaantyöntäviä tunteita ja triggeroida ahdistusta (nk. ekofobia), samalla kun niillä on elvyttäviä vaikutuksia

Voimakas

– ainakin toisinaan voimakkaita ahdistusoireita, esimerkiksi unihäiriöitä, ahdistuskohtauksia (kuten paniikkikohtauksia), (lievää) pakonomaista käyttäytymistä
– mahdollisesti taustalla olevat aiemmat mielenterveyden haasteet voivat vaikuttaa merkittävästi oireiden voimakkuuteen, mutta oireet voivat olla myös seurausta vain kriisitietoisuuden suuruudesta
– aihepiirillä on merkittävän hallitseva rooli elämänkokemuksessa
– voimakkaita pelkoja tai uskomuksia yhteiskunnallisesta romahduksesta
– voimakasta epätoivoa, joskus toivottomuutta
– ei luottamusta Toisten ratkaisukykyyn kriisin suhteen
– voi olla vaikeuksia hallita tunteenpurkauksia
– voi ilmentyä masentuneisuutta
– merkittäviä kognitiivisia muutoksia
– vahvoja vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin ja arkielämään: aiemmat elämänrutiinit ja suunnitelmat voivat tuntua vähämerkityksisiltä, koska kaikki tuntuu muuttuvan ja ympäristökatastrofin koetaan uhkaavan kaikkea
– vihan tunteita heitä kohtaan, joita syyttää kriisistä
– harvoja turvallisuutta tuovia asioita ovat sopivaan ryhmään kuuluminen ja sopivan terapeutin tai tukimuodon löytäminen
– luontoympäristöt tuovat vahvasti ympäristöahdistuksen mieleen ja henkilö on saattanut luopua niissä käymisestä, mutta ne voivat yhä myös helpottaa ahdistusta, jos henkilöllä on riittävästi keinoja käsitellä ahdistusta

Erittäin voimakas

– voimakkaita ja usein toistuvia ahdistusoireita
– ympäristöahdistus on yleensä alkanut myös kiertää itsensä ympärillä ja voimistaa itseään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun henkilö ajattelee etukäteen tilanteita, joissa ympäristöahdistusta voi herätä, jo tämä herättää pelkoa ja ahdistusoireita.
– tietyt asiat ja tilanteet herättävät pelkoa ja ahdistusta usein jo ennakolta
– toivottomuutta tai vähintään erittäin voimakasta epätoivoa
– usein (muttei aina) henkilöllä on aiempia mielenterveyden ongelmia, jotka nyt yhdistyvät ympäristöahdistuksen kokemistapoihin, kuten pakko-oireinen käyttäytyminen, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö tai voimakas masentuneisuus
– pahimmillaan itsetuhoista käyttäytymistä, joko erilaisten päihteiden tai riippuvuuksien kautta tai suoranaisella itsensä vahingoittamisella (esimerkki ympäristöahdistuksen vuoksi tehdystä itsemurhasta: Linda J. Zhang, 2020, (https://www.gofundme.com/f/linda-j-zhang-memorial-fund-for-the-environment)
– voi ilmetä voimakasta aggressiota heitä kohtaan, joita henkilö syyttää tilanteesta
– voimakkaita kognitiivisia muutoksia
– usein ylikorostunut paniikin tuntu ja uskomus siitä, että voimakas katastrofi on jo käsillä
– erittäin voimakkaita vaikutuksia sosiaalisiin suhteisiin ja arkielämään
– tilanteen tasapainottaminen vaatii yleensä selkeitä terveydenhoidollisia toimenpiteitä: uusien ajattelumallien ja käyttäytymismallien opettelu, kuormituksen vahva rajaaminen, erilaisten lukittuneiden tunteiden kanssa työskentely (mahdollisesti suru, pelko, syyllisyys, viha), mahdollisesti lääkitys, vertaisryhmien tuoma tuki

Tavoitteita ja taitoja

Tavoitteena on, että henkilö pystyy kokemaan sopivasti ympäristöahdistusta: ei liikaa eikä liian vähän. Terveet ahdistus-tunteet auttavat reagoimaan epävarmuutta sisältäviin uhkiin ja motivoivat käyttäytymismuutoksiin. Ympäristökriisin vakavuuden kohtaaminen on nykyihmiselle elämänkriisi ja kehityskriisi, jota ei voi eikä pidä kokonaan välttää. Ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ympäristötunteiden käsittely on prosessi, jossa tarvitaan erilaisia taitoja ja toisten tukea.

Merkittäviä taitoja ja samalla merkkejä kyvystä elää ympäristöahdistuksen kanssa:
– kyky tuntea sopivasti pelkoa, huolta ja ahdistusta; kyky elää ambivalenssin ja epävarmuuden kanssa
– kyky hahmottaa, missä määrin omat mielen toimintatavat vaikuttavat ympäristöahdistuksen kokemiseen
– kyky surra ympäristökriisiin liittyviä menetyksiä
– kyky käsitellä syyllisyyttä ympäristöasioihin liittyen: sekä kyky tuntea oma vastuunsa että kyky ymmärtää ongelmien rakenteellinen perusluonne
– kyky tuntea suuttumusta ympäristöasioihin liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta ja kyky kanavoida sitä riittävän rakentavasti
– kyky kokea iloa ja tyytyväisyyttä, ainakin suruprosessin jälkeen
– kyky kokea myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan
– kyky toimia joustavasti ekososiaalisen hyvinvoinnin puolesta

Lähteitä ja kirjallisuutta

Hickmanin neliportainen asteikko:
Caroline Hickman (2020) We need to (find a way to) talk about … Eco-anxiety,
Journal of Social Work Practice, 34:4, 411-424, DOI: 10.1080/02650533.2020.1844166

Oivaltava artikkeli ilmastoahdistuksen käsittelystä terapiassa:
Lewis, Janet, Haase, E. & Trope, A. (2020) Climate dialectics in psychotherapy: Holding open the space between abyss and advance. Psychodynamic Psychiatry 48(3): 271-294.
https://www.researchgate.net/publication/344701806_Climate_Dialectics_in_Psychotherapy_Holding_Open_the_Space_Between_Abyss_and_Advance

Terapeutin huomioita aiempien mielenterveyden ongelmien vaikutuksesta ilmastoahdistukseen:
Dennis Haseley (2019) Climate change: Clinical considerations, Int J Appl Psychoanal Studies, 16, 109–115, DOI: 10.1002/aps.1617

Kokeneen ympäristöpsykologin laaja keskustelu ilmastokriisin yksilöllisistä mielenterveysvaikutuksista:
Thomas Doherty (2018) Individual impacts and resilience, teoksessa Clayton, S.D., & Manning, C.M. (toim.). Psychology and climate change: Human perceptions, impacts, and responses. Academic Press, Amsterdam. S. 245-266.

Moni- ja poikkitieteellinen tutkimus ympäristökriisiin liittyvien ahdistuksien määrittelystä:
Panu Pihkala (2020) Anxiety and the Ecological Crisis: An Analysis of Eco-anxiety and Climate Anxiety. Sustainability 12:19, 7836; https://doi.org/10.3390/su12197836