Lasten ja nuorten ympäristöahdistus tuoreen tutkimuksen valossa

Panu Pihkalan kuva

Panu Pihkala
dosentti, ympäristöteologi ja ympäristötunteiden uraauurtava tutkija

Lasten ja nuorten kokemaan ympäristöahdistukseen kohdistuu kasvava kansainvälinen huomio (Wu, Snell & Samji 2020). Laajasti ymmärrettynä kyse on joukosta erilaisia reaktioita, joita ympäristökriisi ja siihen liittyvät uhat aiheuttavat. Lapset ja nuoret voivat kokea ahdistusta ylipäätään maapallon tulevaisuuteen liittyen: ympäristöahdistus voi ilmentyä tulevaisuusahdistuksena ja pelkona siitä, että sekä ihmislajin että muiden lajien hyvinvointi on uhattuna. Toisaalta lapset ja nuoret voivat kokea ahdistusta, järkytystä ja surua paikallisten ympäristövaurioiden vuoksi. Usein nämä globaalit ja paikalliset ulottuvuudet resonoivat yhdessä, etenkin kun lapsi varttuu ja saa enemmän tietoa maailman tilasta.

Ikäluokat eivät ole homogeenisia

Lapsista ja nuorista puhuttaessa on olennaista muistaa, ettei näitä laajoja ikäluokkia voi homogenisoida vain yhdenlaisiksi ihmisiksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ympäristöahdistus on kasvanut lasten ja nuorten keskuudessa (Pekkarinen & Tuukkanen [toim.] 2020), mutta eivät läheskään kaikki lapset ja nuoret sitä koe (Piispa & Pihkala 2020). Monenlaiset tekijät vaikuttavat siihen, missä määrin ihminen kokee tai tiedostaa kokevansa ympäristöahdistusta. Lapset ovat erityisen alttiita aikuisten antamille vaikutteille ja toisaalta heihin, kuten kaikkiin ihmisiin, vaikuttavat vahvasti heille tärkeiden ikätovereiden asenteet (Ojala & Bengtsson 2018; Corner ym. 2015). Erilaiset sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät voivat joko auttaa tai haitata lapsia ja nuoria ympäristötunteiden kohtaamisessa (Pihkala 2017, 32-50).

Ilmastoahdistus

Erityisen paljon huomiota on saanut ilmastokriisiin liittyvä ympäristöahdistus eli ilmastoahdistus. Se on osa ilmastonmuutoksen tuottamia terveysvaikutuksia, joita lasten osalta ovat tutkineet esimerkiksi Burke, Sanson ja van Hoorn (2018). Ilmastoahdistuksella on monia muotoja (Pihkala 2019a, 2020a) ja on tärkeää huomata, että vain osa niistä on terveydellisesti ongelmallisia. Pohjimmiltaan kyse on tärkeästä reaktiosta todellisiin ongelmiin. Ahdistus-tunne auttaa havaitsemaan uhkia ja muuttamaan käyttäytymistä. Valitettavan usein ahdistusta ei kuitenkaan onnistuta kohtaamaan ja kanavoimaan hyvin, mistä vuorostaan seuraa kuluttavaa ja jopa lamauttavaa ilmastoahdistusta.

Ilmastoahdistuksen eri muodot on havaittu myös lastenpsykiatriassa (Pinsky, Guerrero & Livingston 2020; Haase 2017). Koska lasten ilmastotietoisuus on kasvanut aivan viime vuosina merkittävästi, etenkin vuoden 2018 IPCC-raportin ja koululaisten ilmastoliikkeen myötä, on tutkimus vielä ajastaan jäljessä: lasten ja nuorten ilmastoahdistuksesta on paljon yksittäisiä havaintoja, mutta kattavaa tutkimusta ei ole vielä ehditty tai onnistuttu tekemään. Erilaisissa kyselytutkimuksissa tulee kyllä esiin voimakas ilmastohuoli (Pihkala ym. 2020), mutta sen tarkat muodot vaativat vielä lisätutkimista.

Olemassa olevat tutkimukset (Tuukkanen & Pekkarinen 2020; Baker, Clayton & Bragg 2020; Kumpulainen ym. 2020; Söderling & Grönlund 2020; Hickman 2020) kertovat, että jo kohtalaisten pienten lasten parissa voi esiintyä ympäristöahdistusta ja ilmastoahdistusta. Vielä enemmän on tutkimustuloksia nuorten ja nuorten aikuisten ympäristöahdistuksesta (ks. myös Rise of Eco-anxiety 2021). Olennaisen tärkeää olisi se, että voimakkaasta ympäristöahdistuksesta kärsivät lapset ja nuoret (vrt. Clayton 2020) voisivat löytää turvallisia keskustelumahdollisuuksia ja hyviä tietotaidon lähteitä. Tämä edellyttää merkittävää lisäperehtymistä sosiaali- ja terveysalan väeltä.

Eri tunteiden käsittely

Lasten ja nuorten kanssa olisi tärkeää käsitellä sekä ympäristöahdistusta yleisesti että erilaisia ympäristötunteita yksittäisesti (Chawla 2020ab; Pihkala 2019b, 2020b; Sims, Rocque & Desmarais 2020). Lapset ja nuoret voivat esimerkiksi kokea erilaista ympäristösurua, joka joskus ilmentyy ahdistuksena, etenkin jos surulle ei ole käsittelykanavia. Monet lapset ja nuoret kokevat suuttumusta ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ilmastokysymyksiin liittyen (Pihkala 2019c [Mieli maassa?]; Antadze 2020), mikä on eettisesti hyvin ymmärrettävää. Monilla tunteilla voi olla liittymäpintoja ahdistuksen eri muotoihin, mutta kaikkien tunteiden yksioikoinen niputtaminen ”lasten ja nuorten ilmastoahdistukseksi” haittaa ilmiöiden rakentavaa kohtaamista. Eri tunteiden tarkasteluun on kehitetty tehtäviä suomeksi etenkin Toivoa ja toimintaa –hankkeessa.

Kasvattajat, opettajat ja ympäristöahdistuksen kohtaaminen

Erilaisia interventioita lasten ja nuorten ympäristöahdistuksen kohtaamiseen kehitetään parhaillaan lisää (Ojala 2016; Ojala 2017; Brown 2016). Työnjako vaatisi lisäkeskusteluja. Australialaistutkimuksessa (Baker, Clayton & Bragg 2020) havaittiin, että vanhemmat toivoivat opettajien käsittelevän ilmastoahdistusta kouluissa, ja opettajat vuorostaan asettivat toiveensa vanhempiin ja koteihin. Tämä on ymmärrettävää, mutta vastuuta ei voi ulkoistaa pelkästään kouluun tai pelkästään kotiin.

Opettajien keinoja ja asenteita ympäristöahdistuksen käsittelyyn on tutkittu kasvavissa määrin. Verlie ym. (2020) analysoivat eräiden opettajien havaintoja ympäristötunteista ja heidän käyttämiään keinoja niiden kohtaamiseen. Tutkijat havaitsivat, että opettajat olivat löytäneet erilaisia metodeja, mutta samalla he kokivat monenlaisia haasteita aihepiirin käsittelyssä. Maria Ojala (2021) tarkasteli tuoreessa artikkelissaan ruotsalaisten opettajien suhtautumistapoja tunteisiin ja näiden asenteiden vaikutuksia ympäristötunteiden käsittelyyn. Ojala havaitsi muun muassa sen, että osa opettajista suhtautui sangen kielteisesti tunteisiin. Toiset opettajat pyrkivät vahvistamaan etenkin myönteisiä tunteita. Vain harvat opettajat integroivat työnsä osaksi myös vaikeiden tunteiden käsittelyn.

Sosiaaliset ristiriidat

Ympäristökysymyksiin ja etenkin ilmastokysymyksiin liittyvät sosiaaliset ristiriidat vaativat myös lisähuomiota. Ympäristökriisi on sekä psyykkisesti että sosiaalisesti niin vaikea asia, että monenlaisia jännitteitä syntyy. Niitä on havaittu merkittävästi myös Suomessa (Ilmastoymmärrys 2020; Hyry 2019). On muistettava, että myös lasten ja nuorten keskuudessa esiintyy erilaisia reagointitapoja. Ympäristöahdistuksen ja ympäristötunteiden rakentavassa kohtaamisessa olisi kyettävä luomaan riittävän turvallisia tiloja, joissa eri tavoin reagoivat ihmiset kykenisivät löytämään ymmärrystä ja myötätuntoa toisiaan kohtaan (Lertzman 2015; ks. tuore Project InsideOut -hanke). Haaste on suuri, muttei mahdoton, ja esimerkiksi dialogimenetelmien käytöstä on hyviä alustavia tuloksia.

Yhdessä lasten ja nuorten kanssa

Ympäristötunteiden ja ilmastotunteiden tarkastelua olisi tärkeää tehdä myös yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Tällaista toimintatutkimusten metodiikkaa on alettu kasvavassa määrin toteuttaa ympäristötutkimuksessa. Esimerkiksi Rooney (2019) on toteuttanut kävelyitä lasten kanssa eri sääolosuhteissa ja sitä kautta tutkinut lasten säähän ja ilmastoon liittyviä tunteita (ks. myös Kouri, Laine & Tynkkynen 2020). Kumpulainen ym. (2020) tarkastelivat lasten kanssa luontoa osittain älysovelluksen avustuksella ja havainnoivat samalla lasten monenlaisia tunteita heidän luontosuhteensa osana.

Erilaisissa ympäristötoimintaan liittyvissä toimintatutkimuksissa olisikin tärkeää kasvavassa määrin huomioida erilaiset tunteet: se auttaa lapsia ja nuoria tunteiden kohtaamisessa ja samalla tuottaa lisää tietoa ympäristöahdistuksen ja ympäristötunteiden laajasta ilmiökentästä (ks. Cantell, Aarnio-Linnanvuori & Tani 2020, 185-202). Kauttaaltaan eko- ja ympäristöpsykologian sekä ympäristökasvatuksen laajat tutkimusalat hyötyisivät entistä suuremmasta keskinäisestä vuorovaikutuksesta (Pihkala 2020b).

Kirjallisuus

Antadze, N. 2020. Moral outrage as the emotional response to climate injustice. Environmental Justice 13(1): 10.1089/env.2019.0038.

Baker, C., Clayton, S. & Bragg, E. 2020. Educating for resilience: Parent and teacher perceptions of children’s emotional needs in response to climate change. Environmental Education Research (ahead of print): 10.1080/13504622.2020.1828288. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13504622.2020.1828288

Brown, M. Y. 2016. Supporting children emotionally in times of climate disruption. Teoksessa Winograd, K. (toim.), Education in times of environmental crises. Routledge, New York & London. s. 195-209.

Burke, S., Sanson, A. & Van Hoorn, J. 2018. The psychological effects of climate change on children. Current Psychiatry Reports 20(35): 10.1007/s11920-018-0896-9. https://link.springer.com/article/10.1007/s11920-018-0896-9

Cantell, H., Aarnio-Linnanvuori, E. & Tani, S. 2020. Ympäristökasvatus: Kestävän tulevaisuuden käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä.

Chawla, L. 2020. Childhood nature connection and constructive hope: A review of research on connecting with nature and coping with environmental loss. People and Nature 2(3): 619-642. 10.1002/pan3.10128. https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/pan3.10128

Chawla, L. 2020. Helping students cope with environmental change and take constructive civic action. Green Schools Catalyst Quarterly 7(1): 44-57. http://www.growingupboulder.org/uploads/1/3/3/5/13350974/greenschoolscatalystqtrly_12_chawla_1.pdf

Clayton, S. 2020. Climate anxiety: Psychological responses to climate change. Journal of anxiety disorders 74102263. 10.1016/j.janxdis.2020.102263.

Corner, A., Roberts, O., Chiari, S., Völler, S., Mayrhuber, E. S., Mandl, S. & Monson, K. 2015. How do young people engage with climate change? the role of knowledge, values, message framing, and trusted communicators. Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate Change 6(5): 523-534.

Haase, E. 2017. Children’s emotional responses to climate change. Teoksessa Clayton, S.D., Manning, C.M., Krygsman, K. & Speiser, M. (toim.), Mental health and our changing climate. APA & EcoAmerica, Washington. s. 36.

Hickman, C. 2020. We need to (find a way to) talk about … eco-anxiety. Journal of Social Work Practice 34(4): 411-424. 10.1080/02650533.2020.1844166.

Hyry, J. 2019. Kansalaiskysely ilmastonmuutoksesta ja tunteista. Sitra. https://media.sitra.fi/2019/08/21153439/ilmastotunteet-2019-kyselytutkimuksen-tulokset.pdf

Kouri, J., Laine, S. & Tynkkynen, N. 2020. Sää ja mää: Ilmastonmuutos ja nuorten toimijuus. Teoksessa Pekkarinen, E., & Tuukkanen, T. (toim.), Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki]. s. 145-155.

Kumpulainen, K., Byman, J., Renlund, J. & Wong, C. C. 2020. ”Puu on vähän niinku ihminen, sekin alkaa itkee”: Luontosuhde ja maapallon tulevaisuus lasten kertomana. Teoksessa Pekkarinen, E., & Tuukkanen, T. (toim.), Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki]. s. 55-71. https://lapsiasia.fi/documents/25250457/38754461/Maapallon+tulevaisuus+ja+lapsen+oikeudet-e.pdf/

Lehtonen, T., Niemi, M. K., Perälä, A., Pitkänen, V. & Westinen, J. 2020. Ilmassa ristivetoa: Löytyykö yhteinen ymmärrys? Tutkimus kansalaisten, kuntapäättäjien ja suuryritysten johtajien ilmastoasenteista. e2 Tutkimus & Vaasan yliopisto, [Vaasa].

Lertzman, R. A. 2015. Environmental Melancholia: Psychoanalytic dimensions of engagement. Routledge, Hove and New York.
Ojala, M. 2021. Safe spaces or a pedagogy of discomfort? senior high-school teachers’ metaemotion philosophies and climate change education. The Journal of Environmental Education 52(1): 40-52. 10.1080/00958964.2020.1845589.

Ojala, M. 2017. Preparing children for the emotional challenges of climate change: A review of the research. Teoksessa Winograd, K. (toim.), Education in times of environmental crises: Teaching children to be agents of change. Routledge, New York & London. s. 210-218.

Ojala, M. 2016. Young people and global climate change: Emotions, coping, and engagement in everyday life. Teoksessa Ansell, N., Klocker, N. & Skelton, T. (toim.), Geographies of global issues: Change and threat. Springer, Singapore. s. 1-19.

Ojala, M. & Bengtsson, H. 2019. Young people’s coping strategies concerning climate change: Relations to perceived communication with parents and friends and pro-environmental behavior. Environment and Behavior 51(8): 907-935. 10.1177/0013916518763894.

Pekkarinen, E. & Tuukkanen, T. (toim.) 2020. Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki].

Pihkala, P. 2020. Anxiety and the ecological crisis: An analysis of eco-anxiety and climate anxiety. Sustainability 12(19): 7836. 10.3390/su12197836. https://www.mdpi.com/2071-1050/12/19/7836/htm

Pihkala, P. 2020. Eco-anxiety and environmental education. Sustainability 12(23): 10149. 10.3390/su122310149. https://www.mdpi.com/2071-1050/12/23/10149

Pihkala, P. 2019. Mieli maassa? Ympäristötunteet. Kirjapaja, Helsinki.

Pihkala, P. 2019. Ilmastokasvatus ja tunteet. Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Helsinki. https://toivoajatoimintaa.fi/ilmastokasvatus-ja-tunteet/

Pihkala, P. 2019. Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. Raportti. Mieli ry. https://mieli.fi/fi/raportit/ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen

Pihkala, P. 2017. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki.

Pihkala, P., Cantell, H., Jylhä, K. M., Lyytimäki, J., Paloniemi, R., Pulkka, A. & Ratinen, I. 2020. Ahdistuksen vai innostuksen ilmasto? ilmastoviestinnän ja -kasvatuksen keinoja ilmastoahdistuksesta selviytymiseen. Teoksessa Pekkarinen, E., & Tuukkanen, T. (toim.), Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki]. s. 163-181.

Piispa, M. & Pihkala, P. 2020. Onko ilmastonmuutos sukupolvikysymys? Tieteessä tapahtuu 38(4): 3-7. https://journal.fi/tt/article/view/98117

Pinsky, E., Guerrero, A. P. S. & Livingston, R. 2020. Our house is on fire: Child and adolescent psychiatrists in the era of the climate crisis. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 59(5): 580-582. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2020.01.016.

The Rise of Eco-anxiety: March 2021 Report. Force of Nature. https://www.forceofnature.xyz/s/Force-of-Nature-THE-RISE-OF-ECO-ANXIETY.pdf

Rooney, T. 2019. Weathering time: Walking with young children in a changing climate. Children’s Geographies 17(2): 177-189. 10.1080/14733285.2018.1474172.

Sims, L., Rocque, R. & Desmarais, M. 2020. Enabling students to face the environmental crisis and climate change with resilience: Inclusive environmental and sustainability education approaches and strategies for coping with eco-anxiety. Int. J. Higher Education and Sustainability 3(2): 112-131.

Söderling, I. & Grönlund, R. 2020. ”Ilmastonmuutos pilaa jääkarhujen kodin”: Maapallon nykytila ja tulevaisuus koululaisten piirroksin kuvattuna. Teoksessa Pekkarinen, E., & Tuukkanen, T. (toim.), Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki]. 31-54.

Tuukkanen, T. & Pekkarinen, E. 2020. ”Luonto kuolee jos roskataan”: Lasten ja nuorten käsityksiä hyvästä ympäristöstä ja maapallon tulevaisuudesta. Teoksessa Pekkarinen, E., & Tuukkanen, T. (toim.), Maapallon tulevaisuus ja lasten oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimisto, [Helsinki]. 73-90.

Verlie, B., Clark, E., Jarrett, T. & Supriyono, E. 2020. Educators’ experiences and strategies for responding to ecological distress. Australian Journal of Environmental Education 10.1017/aee.2020.34.

Wu, J., Snell, G. & Samji, H. 2020. Climate anxiety in young people: A call to action. The Lancet Planetary Health 4(10): E435-E436. 10.1016/S2542-5196(20)30223-0.


Julkaistu:

Kategoria:
Artikkelit

Jaa artikkeli:
Facebookissa
Twitterissä